Mihin se arjen huumori katoaa?
Suhteen alussa kaikki on vain koko ajan ihanaa, mikään toisessa ei ärsytä ja tuntuu kuin voisi elää näin vain ikuisesti. Kun ensimmäinen lapsi syntyy sitä pientä ihmettä vain katselee ja silittelee, päässään sitä ajattelee, että tämä pieni ihminen on täydellinen ja minä tulen olemaan ikuisesti onnellinen nyt kun minulla on hänet. Arki tuoreessa perheessä tai parisuhteessa on huumorintäyteistä ja kaikki on vain niin saatanan ihanaa. Kaikesta ollaan samaa mieltä, eikä mitkään päätökset tai muutokset aiheuta ongelmia. Kaikesta selvitään yhdessä nauraen ja hymyillen. Päivän mittaan sitä jaksaa lähetellä hauskoja / piristäviä viestejä toiselle ja lasten kanssa jaksaa hassutella aamusta iltaan. Tuntuu siltä kuin elämä vain olisi täydellistä ja sitä ihmettelee vanhempia jotka mököttävät vittuuntuneen näköisenä leikkipuistossa ja äkäisesti kieltävät lastaan liimaamasta räkää sisaruksensa haalariin. Tässä vähän aikaa sitten tajusin olevani itse se vittuuntunut isi jonka suupielet ovat jatkuv