KaksJaKolme

Ihmisillä varsinkin vanhemmilla sellaisilla on tapana sanoa nuoremmalle polvelle, että lapsien syntymä tappaa nuoruuden ja monesti varsinkin tämä vanhempi polvi pelottelee lapsien hankinnalla. Kertovat siitä kuinka mitään ei voi enää tehdä sen jälkeen kun lapset ovat syntyneet ja kaikki harrastukset ja kaverisuhteet kärsivät lapsen syntymän myötä. En itse henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi joillakin ihmisillä on tarve kertoa kauhean negatiiviseen sävyyn siitä miten lapsen syntymä muuttaa elämää. Uskoisin ainakin, että hyvin suuri osa lasta yrittävistä / odottavista henkilöistä on kuitenkin jo miettinyt asiaa. Kuten olen jo aikaisemmissa teksteissäni kertonut niin ne lapset tosiaan eivät saa alkuaan aivan yllättäen. Vahinkoja tietysti sattuu mahdollisen ehkäisyn pettämisen myötä, mutta se nyt tietysti on asia erikseen ja jokainen toimii silloin miten itse kokee parhaimmaksi. Suurin osa lapsista kun kuitenkin saa alkunsa ihan perinteisen yhdynnän kautta, niin kyllä siinä normaalin aivotoi

Rakkaus on aika mielenkiintoinen tunne. Jotkut ovat sitä mieltä, että rakkautta on koko maailman perusta ja jotkut eivät rakkauteen usko lainkaan. Suurimalla osalla meistä kuitenkin on jonkinlainen mielipide rakkaudesta ja moni on sitä elämässään päässyt kokemaan. Wikipedia kertoo meille, että : ”Rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, yleensä toiseen henkilöön”. Suurin osa meistä pääsee osalliseksi rakkaudesta jo syntyessään, kun vanhemmat ihmettelevät meitä pikkuisia sinappikoneita synnytysosastolla. Myöhemmin elämässään jotkut meistä pääsevät kokemaan myös romanttista rakkautta. Tässä tekstissä clickbait-otsikosta huolimatta ei käsitellä romanttista rakkautta. Eli en ole rakastunut toiseen naiseen, vaan rakkaudesta lapsiani kohtaan.  Muistan kun esikoiseni syntyi. Se oli uskomaton hetki kun sain pitää sylissäni ja ihoani vasten tuota pientä ihmistä. Oli vaikea uskoa, että tuo pieni elävä mytty oli minusta lähtöisin. En olisi koskaan voinut kuvitella, että minun kaltaisestani ra

 Lapsen ensimmäiset vuodet ovat aivan ihania. Tuo pieni pallero vain katselee sinua suurilla kirkkailla silmillään ihailevasti ja on täysin riippuvainen sinusta. Tunnet olosi tärkeäksi ja rakastetuksi. Vaihtelet vaippaa, syötät ja kylvetät. Myöhemmin kuljet perässä ja vahdit kun pikkuinen yrittää availla laatikoita ja tutkia suurta maailmaa, eli teidän olohuonettanne. Kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tuo ihana pikku pallero tulee siihen pisteeseen elämässään, että hän ei olekaan enää ihan niin pieni, eikä ihan niin pallero. Hänestä tulee yksilöllisempi ja hän alkaa kehittämään omaa luonnettaan. Siihen kuuluu paljon positiivisia asioita, mutta siihen kuuluu myös paljon negatiivisia asioita, kuten esimerkiksi joissakin tapauksissa vanhempia vastaan hyökkääminen ja rajojen koettelu. Silloin siitä kuuluisasta kärsivällisyyden harjoittamisesta on todella paljon hyötyä, sillä lapsien hyökkäyksissä ei ole sääntöjä. Sieltä tulee iskua niskaan ja vyön alle (siis kuvallisesti ei sentään ihan oik

Me vanhemmat opetamme lapsillemme tärkeitä taitoja elämässä selviytymiseen ja ihan ne perustaidot kakkaamisesta syömiseen, mutta perhe-elämän vuorovaikutus toimii myös toiseen suuntaan. Myös lapset opettavat meitä. Eihän meistä kukaan syntyessään ole valmis vanhemmaksi. Kun muistelet omaa lapsuuttasi ja mietit niitä kaikkivoipia vanhempiasi, jotka tiesivät kaikesta kaiken, niin saatat huomata muistoissasi asioita kun olet itsekin opettanut jotain omille vanhemmillesi.    Me kaikki olemme vain ihmisiä ja kukaan ihminen ei ole täydellinen, eikä samanlainen kuin toinen. Siksi onkin hienoa, että me opimme toisiltamme paljon asioita elämämme aikana. Lapsen syntymä tietysti on sellainen asia, joka mullistaa koko siihenastisen elämän ja silloin se todellinen oppiminen vasta alkaa. Olet saattanut lukea kirjoista, lehdistä ja Internetin keskustelupalstoilta vaikka ja mitä kuinka todellinen huippuvanhempi hoitaa perheen, työt, harrastukset ja ratkaisee rubikin kuution kuudessa sekunnissa samal

Monesti kuulee sanottavan, että vauvan syntymän jälkeinen vuosi on todellinen koetus parisuhteelle ja monet pariskunnat eroavat vauvavuoden aikana. Se on tietysti aivan ymmärrettävää, koska eihän siitä voi kiistellä: Vauvavuosi todella koettelee sitä parisuhdetta. Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla kun ei ole vielä todellista kokemusta siitä minkälaista se lapsen kanssa eläminen on. Vauva mullistaa ihan sen oman henkilökohtaisenkin elämän ja varsinkin jos parisuhde on tuore ja molemmat vanhemmat ensikertalaisia voi se muuttaa todella vahvasti sitä elämää mihin on tottunut. Olen monessa tekstissäni ennenkin sanonut, mutta mainitaan se nyt tässä vieläkin, että jokaisen lasta suunnittelevan tulisi kuitenkin miettiä näitä asioita todella vahvasti etukäteen. Todellisuus ei kuitenkaan ole samankaltaista kuin kuvitelmissa ja siksi ihan ymmärränkin, että vauvavuosi voi käydä pariskunnille raskaaksi. Olenhan sen itsekin kokenut ja elän sitä tälläkin hetkellä. Ei se jumalauta aina mitään ruus