Aikuinen mies ei lapsia kuuntele! Vai kuunteleeko?

Me vanhemmat opetamme lapsillemme tärkeitä taitoja elämässä selviytymiseen ja ihan ne perustaidot kakkaamisesta syömiseen, mutta perhe-elämän vuorovaikutus toimii myös toiseen suuntaan. Myös lapset opettavat meitä. Eihän meistä kukaan syntyessään ole valmis vanhemmaksi. Kun muistelet omaa lapsuuttasi ja mietit niitä kaikkivoipia vanhempiasi, jotka tiesivät kaikesta kaiken, niin saatat huomata muistoissasi asioita kun olet itsekin opettanut jotain omille vanhemmillesi. 

 

Me kaikki olemme vain ihmisiä ja kukaan ihminen ei ole täydellinen, eikä samanlainen kuin toinen. Siksi onkin hienoa, että me opimme toisiltamme paljon asioita elämämme aikana. Lapsen syntymä tietysti on sellainen asia, joka mullistaa koko siihenastisen elämän ja silloin se todellinen oppiminen vasta alkaa. Olet saattanut lukea kirjoista, lehdistä ja Internetin keskustelupalstoilta vaikka ja mitä kuinka todellinen huippuvanhempi hoitaa perheen, työt, harrastukset ja ratkaisee rubikin kuution kuudessa sekunnissa samalla kun tekee vatsalihaksia. Todellisuus kuitenkin paukahtaa jossain vaiheessa päin kasvoja ja tajuat, että et oikeastaan tiedä mistään mitään (tämä tässä on tahallinen kärjistys, ei kannata vetää ihan vielä hernettä nenään tai mihinkään muuhunkaan kehon aukkoon).

 

Ensimmäinen asia jonka lapsi meille opettaa on ehdottomasti vastuuntunto. Moni on saattanut elää melko huoletonta elämää ennen lapsen/lapsien syntymistä. Minä ainakin elin, mutta omien lapsien syntyminen opettaa kyllä paatuneimmallekin tapaukselle vastuuntuntoa. Omat ratkaisut eivät välttämättä ole enää niin riskialttiita ja monissa elämän kysymyksissä sitä tulee ajatelleeksi ihan ensimmäiseksi lapsiaan ja miten tämä ratkaisu vaikuttaisi lapsiin. Itse junttina ja puupäänä olin hieman hidas oppimaan todellista vastuuntuntoa, mutta kyllä se vain tähänkin läskipäähän lopulta upposi, että olen nyt ihan oikeasti vastuussa ihmiselämistä ja että on minun vastuullani opettaa noille pienille ihmeille miten tässä maailmassa pärjätään. Uskon että kaikilla tuoreilla vanhemmilla tämä tietty vastuuntunto on uusi tunne ja sitä tulee kuunnella. Se nimenomaan tekee sinusta vanhemman ja kertoo sinun rakkaudestasi lastasi kohtaan.

Toinen asia missä lapset lähes koko lapsuutensa ajan meitä kehittävät on kärsivällisyys. Vaikka olisit ollut kuinka kärsimätön, kiireinen ja hätähousu ennen, niin lasten syntymän myötä tulet oppimaan sen, että vaikka mitä tekisit niin asiat eivät vain aina suju niin kuten sinä tahtoisit, kuten olit suunnitellut tai ainakaan nopeasti. Ensimmäiseksi tulet huomaamaan tämän jo ihan lapsen ollessa vauva. Teillä on elokuva valmiina olohuoneessa odottamassa ja sipsit+dipit sohvapöydällä huutavat nimeäsi, mutta niin huutaa vauvakin. Huutaa kuin pieni demoni kurkku suorana kipeää suutaan kun ensimmäiset pikku leegot puskevat ikenen läpi. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla kärsivällinen. Myös lapsen tullessa kyselyikään huomaat, että et ole vielä kehittänyt itsellesi maksimitasoa kärsivällisyydessä. Makaat sohvalla jo aivan rikki päivän puhteista ja kuulet pikkutyypin kysyvän sinulta päivän kolmannen sadan kysymyksen: Miksi ihmisillä on napa? Etkä yksinkertaisesti enään jaksaisi. Ethän sinä edes itse tiedä puoliinkaan kaverin kysymyksistä vastauksia. Kuitenkin kysely on todella tärkeää ja tiedät sen, joten kaivat puhelimesi esiin ja kaivat googlesta tiedon siitä miten delfiinit tekevät vauvoja. Näiden kysymysten myötä myös tulee itse opittua paljon uusia asioita, mitä ei edes osannut ajatella. Lapset kyllä osaavat miettiä mitä ihmeellisimpiä asioita.

 

 

Omalla kohdallani lapset ovat kehittäneet myös paljon omaa empatiakykyäni. Ennen lapsia saatoin olla jopa hieman kylmä ihminen, kun jollekin oli sattunut jotain ikävää tai jos maailmalla oli tapahtunut jotain negatiivista. Minulla oli vähän sellainen : ”Voi, voi, shit happens”-asenne. Lapset kuitenkin ovat opettaneet minua ajattelemaan asioita paljon syvemmin ja myös ymmärtämään toisia ihmisiä paljon paremmin. Joskus jopa liikaakin, mutta eipä kai empatiakykyä liikaa voi olla. Toisten ihmisten ymmärtäminen ja erilaisuuden hyväksyminen on pelkästään positiivista, joten tässä asiassa lapseni ovat kasvattaneet minua todella paljon ihmisenä ja olen heille siitä kiitollinen. 

 

Lasten myötä saattaa myös löytää uusia asioita mistä pitää tai vanhoja asioita, joista yhtäkkiä oppiikin pitämään. Lasten kanssa kun tulee harrastettua vähän kaikenlaista aktiviteettia, jotta opittaisiin mistä he pitävät. Saatat tajuta lapsille iltasatua lukiessa, että hei minähän tykkään tästä hommasta ja hommaat kirjastokortin/pistät nettikaupasta kirjatilauksen tulemaan. Lukeminen kun nyt oikeasti on ihan mukavaa puuhaa, mutta se vain jää yleensä ihmisiltä koulujen käynnin jälkeen, kun sitä ei ole pakko tehdä. Lapselle pyöräilyä opettaessa saatat myös tajuta, että olisi ihan sika siistiä lähteä itsekin polkemaan lenkkiä. Tässä kyllä itsellä vahvasti oma lehmä ojassa, koska pyöräily nyt vain on superior liikuntalaji. Saatat myös kuulua siihen onneksi harvinaiseen ihmisryhmään, joka puisilla tikuilla itseään umpihangessa eteenpäin lykkien ähisten ja piereskellen huomaat nauttivasi siitä kun opetat lastasi hiihtämään ja silloin kannattaa hakeutua terapiaan keskustelemaan miten näin on päässyt käymään. Oikeasti hiihto on ihan hieno laji, joten terapeutille ei ole tarvetta. Eikä myöskään sille mielenpahoittamiselle. Lasten kanssa harrastaessa kuitenkin saattaa löytää uuden tai vanhan lajin, josta innostuu ja se jos mikä on hieno juttu!

Lapset opettavat meille päivittäin jotain ja siksi onkin tärkeää pitää oma mielensä avoimena. Ei kannata nostaa itseään liian korkealle lapsen yläpuolelle vaan kohdata lapset yksilöinä ja ihmisinä, eikä vain omina oppilainaan. Totta kai me vanhemmat olemme lapsillemme auktoriteetteja ja opetamme lapsillemme elämää yleisesti, mutta myös lapset voivat mahdollisuuden saadessaan opettaa meille vaikka ja mitä. Paras opettaja oppii itsekin oppilailtaan ja omista virheistään. Älä ole jääräpää ja nosta itseäsi jumalaiseen arvoon, vaan anna lapsellesi puheenvuoro ja ihan oikeasti kuuntele mitä hänellä on sanottavaa. Saatat yllättyä kuinka fiksun ihmisen kanssa elät elämääsi.

-Iskä