KaksJaKolme

” Poikasi saatoit arkkuun Niin pieneen jota kädellä kantaa voi Itkee se sielu, itkee se isä On poissa lapsi joka rakkauttasi anoi”   En olisi koskaan uskonut lainaavani perheblogissani Turmion Kätilöitä, mutta elämme nyt sellaisia aikoja että tämäkin on näköjään ajankohtaista. En yleensä halua hirveästi ottaa kantaa asioihin, jotka eivät minuun suoranaisesti liity, mutta tämä on nyt sellainen asia jota minäkin olen nyt viime aikoina pohtinut. Tekstissä pohditaan hieman rankkoja asioita, joten kaikkein herkimmille teksti ei välttämättä sovi. Blogi kuitenkin on täynnä tekstejä, joissa mennään huomattavasti kevyemmissä tunnelmissa, joten nappaa sieltä jokin hyvän mielen teksti lukuun jos rankat aiheet eivät ole sinua varten. !!Huom!! Tässä teksissäni esittämäni ajatukset ovat pelkästään minun henkilökohtainen mielipiteeni. Jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä, enkä väitä omani olevan ainoa oikea. Asia kuitenkin on itseäni koskettava, joten halusin siit

Perhe-elämä pienten lasten kanssa ja parisuhteen hoitaminen on itsessäänkin jo aikamoista tasapainottelua ja kun siihen lisätään vielä töiden ja muiden arjen askareiden aiheuttama stressi niin joskus sitä huomaa yksinkertaisesti uupuvansa arjen pyörittämiseen. Sellaisetkin hetket mitkä ennen ovat naurattanut niin alkavat yksinkertaisesti vituttamaan. Toisen pojan huutaessa iltapalaa, toisen kiukutellessa huoneessaan ja vauvan räjäyttämä niskapaska joka värjää sitterin ja vauvan vaatteet eivät yksinkertaisesti jaksa naurattaa. Molemmat vanhemmat katselevat toisiaan lasittunein silmin, eikä yksinkertaisesti huumori irtoa kun kireä tunnelma on vallannut koko asunnon.   Huumori on todella tärkeä voimavara ja lapsiperheen arjessa varsinkin sillä saa vaikeatkin tilanteet monesti käsiteltyä. Eihän sitä voi kuin yrittää ottaa huumorilla, kun isommat jätkät keksivät mitä ihmeellisimpiä asioita mistä kiukutella. Esimerkiksi siitä kuinka me aikuiset saamme nukkua vierekkäin. Vaikka todellisuud

Monesti ajatellaan, että lasten kanssa harrastaminen olisi kallista ja kauheasti menee rahaa kaikkeen, mitä lasten kanssa tehdään. Asia ei kuitenkaan ainakaan oman kokemukseni mukaan ole näin. Aikanaan kun tykkäsin vielä alkoholia käyttää, niin ravintolaan saattoi helposti mennä illassa 300euroa ja seuraavana päivänä vielä muutama kymppi ruokiin. Lapsien kanssa tuollaisella rahalla harrastaa jo vaikka ja mitä. Kaikkiin harrastuksiin ei mene euroakaan rahaa, joten mielestäni hinta-/laatusuhde lasten kanssa harrastaessa on kohdallaan. Lasten kanssa harrastamisessa on mahtavaa myös se, että se motivoi itseäkin ulkoilmaan ja liikkumaan, eikä terveydelle voi oikeastaan edes antaa hintalappua. Tässä tekstissä kuitenkin olisi tarkoitus tuoda esiin muutama idea lasten kanssa harrastamiseen ja kertoa mitkä meillä ainakin ovat toimineet.    Ensimmäisenä tietysti ihan yleinen ulkoilu ja leikkipuistot. Hintalappua tällä harrastuksella ei ole ja monelta vanhemmalta tuntuu unohtuvan se, että lapse

Tämän päivän julkaisussa keskitytään hieman taas Iskään ja äitiin. Siihen kuinka erilaisia me olemme niin monella tavalla ja kuinka erilaisista asioista me olemme kiinnostuneita, mutta kuinka me silti elämme onnellisina yhdessä. Mielestäni ainakin elämä olisi todella tylsää, jos kaikki olisivat samanlaisia kuin minä. Mistä ihmeestä sitä keskustelisi jos kaikki olisivat vain samaa mieltä ja tietäisi jo etukäteen mitä toinen ihminen ajattelee asioista. Miksi seurustella itsensä kloonin kanssa? En minä ainakaan moista halua ja siinä onkin ehkä syy miksi olen suhteessa itseeni verrattuna täysin erilaisen ihmisen kanssa. Hän on kyllä muutenkin niin uniikki yksilö, että hän on ihan kehen tahansa verrattuna erilainen, mutta se ei nyt ole tämän julkaisun aiheen mukaista.    Meillä kahdella on kuten mainittua aivan erilaiset mielenkiinnon aiheet, mutta myös mieltymykset monella alalla ovat aivan toistensa vastakohtia. Esimerkiksi musiikissa: Minä pidän erityisesti metallimusiikista. Vanha kun