Älkää unohtako omaa aikaa!

Perhe-elämä pienten lasten kanssa ja parisuhteen hoitaminen on itsessäänkin jo aikamoista tasapainottelua ja kun siihen lisätään vielä töiden ja muiden arjen askareiden aiheuttama stressi niin joskus sitä huomaa yksinkertaisesti uupuvansa arjen pyörittämiseen. Sellaisetkin hetket mitkä ennen ovat naurattanut niin alkavat yksinkertaisesti vituttamaan. Toisen pojan huutaessa iltapalaa, toisen kiukutellessa huoneessaan ja vauvan räjäyttämä niskapaska joka värjää sitterin ja vauvan vaatteet eivät yksinkertaisesti jaksa naurattaa. Molemmat vanhemmat katselevat toisiaan lasittunein silmin, eikä yksinkertaisesti huumori irtoa kun kireä tunnelma on vallannut koko asunnon.

 

Huumori on todella tärkeä voimavara ja lapsiperheen arjessa varsinkin sillä saa vaikeatkin tilanteet monesti käsiteltyä. Eihän sitä voi kuin yrittää ottaa huumorilla, kun isommat jätkät keksivät mitä ihmeellisimpiä asioita mistä kiukutella. Esimerkiksi siitä kuinka me aikuiset saamme nukkua vierekkäin. Vaikka todellisuudessa emme ole kuukauteen nukkuneet vierekkäin, koska olemme jakaneet vauvan hoitamisen öisin jotta emme molemmat ole univeloissa. Romanttista, eikö? Toisinaan kuitenkin käytännöllisyyden on mentävä tunteiden edelle ja siinä mielessä olemme molemmat onneksi samaa mieltä eikä tämänkaltaiset asiat meitä kaada.

Toisinaan kuitenkin kun on riittävän kauan elänyt pelkästään perheen parissa, sitä yksinkertaisesti kaipaa ihan vain aikuista seuraa ja kotoa poistumista. Sanokoon kuka mitä tahansa, mutta minä olen sitä mieltä että jokaisella ihmisellä on oikeus olla myös oma itsensä. Jokaisessa hetkessä ei tarvitse olla äiti tai isä. Voit olla ihan vain oma itsesikin joskus. Perhe-elämä on ihanaa ja itselleni se kaikkein tärkein asia koko elämässä, mutta minua ei hävetä myöntää että tarvitsen silloin tällöin hengähdystauon. Ihan vain pienen hetken omaa aikaa, jotta saan käsiteltyä asioita päässäni ja olla rauhassa tai sitten purkaa paineitani jonkun mukavan aktiviteetin parissa poissa kotoa. Minulle itselleni ne hetket ovat yleensä ulkona oloa ja varsinkin pyöräilyä. Kun pääsen hetkeksi ulos ja vetämään pitkän pyöräilylenkin hienossa maastossa niin tunnen akkujeni latautuvan. 

 

Mielestäni jokaisella vanhemmalla pitäisi olla oikeus omaan aikaan. En ymmärrä ihmisiä jotka tuomitsevat vanhempia jotka eivät ole 24/7 lastensa kanssa. Lapsetkin varmasti nauttivat kun joskus rutiineja rikotaan ja mennään vaikka mummulaan tai ollaan vain toisen vanhemman kanssa. Kun tarpeeksi kauan elää täysin samanlaisia päiviä uudestaan ja uudestaan sitä vain huomaa puutuvansa eikä itsekään pysty antamaan parasta perheelleen. Silloin juuri se oma aika tulee todella tarpeeseen. Kun pääsee hetkeksi elämään vain itselleen ja tekemään jotakin asiaa mistä itse nauttii saa siitä varmasti voimia. Pienen oman hetken ja aivojen tuuletuksen jälkeen varmasti myös huomaa kuinka se oma elämä juuri sellaisenaan onkin itseasiassa todella hyvää. Monesti pikkuasiatkin vain alkavat tuntumaan maailmaa mullistavilta kun on vain ollut neljän seinän sisällä omissa rutiineissaan. 

 

Kuten olen aiemmissa teksteissäni maininnut ei lasten syntymä tarkoita sitä, että pitäisi luopua omasta elämästään. Jos joku harrastus on sinulle tärkeä ja on mahdollista jatkaa sen harrastamista niin ehdottomasti sitä kannattaa jatkaa. En nyt tietenkään tässä harrastuksilla tarkoita viinan ryyppäämistä ja kamppailuharjoituksia nakkikioski jonossa, vaan liikuntaharrastuksia, musiikkia ja muita vastaavia. Lapsia hankittaessa jo täytyy miettiä onko joistain harrastuksista valmis luopumaan tai ainakin vähentämään niitä radikaalisti.

Mutta summa summarum. Jos sinulla vain on mahdollisuus ottaa aikaa itsellesi niin ota se. Kenenkään muun mielensä pahoittamisella ei ole väliä, jos sinä itse tiedät että se on kaikkien parhaaksi. Pystyt olemaan perheellesikin paljon parempi versio itsestäsi kun olet saanut akkusi ladattua. Sinun täytyy myös pystyä silloin tällöin olemaan ihan vain sinä.

-Iskä