KaksJaKolme

Pyörremyrsky nimeltä ADHD ja muut osaset osa 2   Päätin toteuttaa tästä ADHD:sta ja muista osista kirjoittelun kahdessa osassa. Aikaisempi teksti joka toteutettiin ”haastattelun muodossa” oli siis äidin kokemus näistä asioista ja nyt olisi sitten tarkoitus kirjoittaa siitä miten itse olen kokenut tämän asian kanssa elämisen ja miltä se minusta on tuntunut. On ollut aikeissa kirjoittaa tämä teksti jo aiemmin ettei julkaisuiden välillä olisi niin hirveästi aikaa, mutta arki on tullut vastaan. Elämä on nykyään niin kovin kiireistä ja ajan kanssa tasapainottelua. Tämä blogi on kuitenkin itselle tärkeä, joten arjen kiireellisyydestä huolimatta tahdon tämän pitää elossa. Toinen syy julkaisun tekemisen kestossa on ollut sen vaikeus. Tämä asia on sellainen mistä minun ei ole helppo kirjoittaa. Olen aina ajatellut olevani kasvattajana sellainen lempeä, mutta tarvittaessa saan kyllä kurinpidolliset toimet hoidettua ja pystyn pitämään tilanteet hallinnassa. Olen ajatellut olevani ihminen

  Pyörremyrsky nimeltä ADHD ja muut osaset osa 1 Tuon pitkän julkaisutauon aikana kuten mainittua elämässämme on tapahtunut paljon ja yksi niistä asioista on tämän pyörremyrskyn jota myös ADHD:ksi kutsutaan saapuminen virallisesti perheeseemme. Toki tätä tai jotain vastaavaa olimme jo epäilleet, mutta virallisesti Mico sai diagnoosin viime vuoden lopulla. Kaikki mitä sitä ennen ja sen jälkeen on tapahtunut on tietenkin vaikuttanut elämäämme paljon. Sekä hyvässä, että pahassa. ADHD:n lisäksi on joitakin diagnosoimattomia oireita ja taudinkuvia, mutta käsiteltäköön kaikki tässä yhden kattotermin alla samaan syssyyn. Eihän tässä nyt lääkäreitä olla. Tahdonkin nyt julkaista kaksi erillistä tekstiä tähän samaan aiheeseen liittyen. Ensinnäkin siitä syystä, että tämä asia on nykyään todella suuri osa elämäämme ja vaikuttaa todella moneen asiaan elämässämme. Toisekseen siksi, että tahdon saada myös Kristan äänen kuuluviin tässä asiassa.    Hän asian eteen on tehnyt eniten

 Tässä tuli elettyä pari kuukautta takaperin elämäni kamalin viikko isänä. Moni meidät tunteva varmaan tietääkin tarinan jo, mutta uskon tällaisen tiivistetyn version kirjoittamisen olevan itsellekin ihan terapeuttinen kokemus. Tarina alkaa siitä, että olimme jo hetken seurailleet kuopustamme kotona ja huomanneet, että hän ei voi ihan hyvin. Itse olin kuitenkin jopa hieman huolettomampi asian suhteen kuin kumppanini joka päätti, että meidän on kyllä lähdettävä pojan kanssa terveyskeskuksessa käymään. Näin toimimmekin ja seuraavana päivänä menimme omalle terveysasemalle. Siellä poikaa tutkittiin, keuhkoja kuunneltiin ja korviin katseltiin. Heidän mielestään kaikki oli ihan kunnossa ja vähän perus särkelääkereseptiä tuupattiin matkaan. Itse kun olen idiootti en edes osannut asiaa kyseenalaistaa, joten luotin siihen mitä meille sanottiin ja aloin jo ajatella viikonlopun hotellireissua johon olimme kauniimman osapuolen kanssa lähdössä. Illalla kuitenkin pojan hengitys meni todella työlääks