KaksJaKolme

 Terveiset toiselle puolelle ”Moikka Iskä! Mulla menee nykyään todella hyvin. Oon opiskellut ammatin, perustanut perheen ja oon töissä vakituisesti. Musta ei tullut nuoriso-ohjaajaa, mutta varastomies kuitenkin. Toivottavasti se kelpaa. Sulle kuitenkin tärkeintä oli se, että töitä tehdään rahansa eteen. Sen ainakin teen. Mun kumppani Krista olis varmasti tullut toimeen sun kanssa. Se ymmärtää meidän sairasta pieruhuumoria eikä ole mikään hienohelma. Harmi kun et koskaan päässyt näkemään lapsenlapsiasi, mutta voin sanoa sekä ilolla että pelolla: He on ihan meidän näköisiä. Ei voi erehtyä kuka on isä tai että kuka on pappa. Uskoisin, että rakastuisit poikiin ja pojat rakastuisi suhun. Olisi ollut mahtavaa päästä näkemään, kun sulla olis ollut lapsenlapsi sylissä. Olisin halunnut nähdä miten sä pitelet mun poikia, mutta niin kuin tiedetään siihen ei koskaan saatu mahdollisuutta. Oon kertonut pojille susta ja meillä puhutaankin taivaspapasta tai Jari-papasta ihan tasaisesti. Sun perintös e

 Perhe-elämässä ja parisuhteessa yhteys kumppaniin on äärimmäisen tärkeä. Sellainen yhteys jossa ymmärrätte toisianne, kunnioitatte toisianne ja osaatte hieman lukea sitä toista: Mitä hän on vailla, mitä hän tarvitsee ja mikä häntä voisi piristää. Yhteys jossa on kumppanin kanssa samalla viivalla auttaa ehdottomasti arjessa ihan parisuhteen kannalta, mutta todella paljon se auttaa lapsiperheessä selviämiseen. On paljon mukavampaa hoitaa lasten asioita kun ei tarvitse stressata parisuhteen tilaa tai ei tarvitse omassa mielessään miettiä onko kaikki kunnossa. Tuon yhteyden olemassaolo ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Sitä tulee pitää yllä, vaalia ja kunnioittaa. Tuollaisen yhteyden olemassaolo on voimavara ja todella tärkeä asia. Sitä ei sovi missään nimessä unohtaa. Meidän parisuhteessamme yhteys oli alusta asti todella vahva. Tuntui monesti siltä kuin ajattelisimme samoilla aivoilla ja suurimmasta osasta asioita olimme aivan samaa mieltä. Tietysti tuo oli osittain myös alkuhuumaa, m

Onko teistä kenelläkään koskaan sellaista ihan tyhjästä ilmestyvää vitutusta joka ei tunnu lähtevän millään? Tuntuu siltä kuin olisin saanut jonkinlaisen vitutuksen pilven itseni päälle. Voin myös jo valmiiksi varoittaa, että tuo edellä mainittu V-sana tulee ilmaantumaan tässä tekstissä todennäköisesti useamman kerran, joten jos mielestäsi naisen sukuelimestä käytettävä ruma sana on pahasta ja sen viljely vielä pahempi niin suosittelen lopettamaan tämän tekstin lukemisen, sillä minua vituttaa ja tämä teksti kertoo siitä kun vituttaa. Tämä nykyinen vitutusepidemia on mielenkiintoinen ilmiö. Perheessä on kaikki suurin pirtein hyvin: Ainakin kaikki ovat taas terveitä. Ystävien kanssa asiat ovat todella hyvin ja töissäkin sujuu oikein mukavasti. Sain jopa palkankorotuksen juuri. Parisuhteen hoitaminen toki on hieman hankalaa tämän kaiken tohinan keskellä, mutta ainakin kelpaan vielä viereen yöksi. Aloitin juuri herra M:n kanssa todella mieleisen yhteisen harrastuksen. Auto on remontoitu ku

 Eka vuosi kohta paketissa Tämän blogitekstin kirjoittaminen alkoi todella mallikkaasti. Oli tarkoitus aloittaa tämä teksti kauniilla lauseella jotenkin tyyliin näin: ”5.10.2020 sain käsiini ihanan pienen ihmeen”, mutta perkele eihän kuopukseni ole edes syntynyt lokakuussa vaan marraskuussa. Tämän siis kertoi minulle kauniimpi osapuoleni. Olen ollut mukana synnytyksessä ja todella vahvasti koko lapsen elämän, mutta en siltikään muista hänen syntymäpäiväänsä. Ei lähtenyt nyt hirveän mallikkaasti, mutta ehkäpä tästä päästään asiaan. Monet ihmiset kumppanini mukaan lukien aina ihastelevat sitä aikaa, kun vauva on ihan mini. Sellainen joka ei vielä osaa tehdä mitään. Sellainen pieni paijattava vauveliini, joka on niin syötävän söpö. Sitä aikaa kuulemma pitäisi vaalia ja arvostaa. Toki se oli todella merkityksellinen hetki kun sain lapseni rintaani vasten ja tunsin isän rakkauden sisälläni heräävän jälleen kerran. Tiesin, että tämä pikku susi tulee olemaan minulle uskomattoman tärkeä. Lapsi