Terveiset toiselle puolelle!

 Terveiset toiselle puolelle

”Moikka Iskä! Mulla menee nykyään todella hyvin. Oon opiskellut ammatin, perustanut perheen ja oon töissä vakituisesti. Musta ei tullut nuoriso-ohjaajaa, mutta varastomies kuitenkin. Toivottavasti se kelpaa. Sulle kuitenkin tärkeintä oli se, että töitä tehdään rahansa eteen. Sen ainakin teen. Mun kumppani Krista olis varmasti tullut toimeen sun kanssa. Se ymmärtää meidän sairasta pieruhuumoria eikä ole mikään hienohelma. Harmi kun et koskaan päässyt näkemään lapsenlapsiasi, mutta voin sanoa sekä ilolla että pelolla: He on ihan meidän näköisiä. Ei voi erehtyä kuka on isä tai että kuka on pappa. Uskoisin, että rakastuisit poikiin ja pojat rakastuisi suhun. Olisi ollut mahtavaa päästä näkemään, kun sulla olis ollut lapsenlapsi sylissä. Olisin halunnut nähdä miten sä pitelet mun poikia, mutta niin kuin tiedetään siihen ei koskaan saatu mahdollisuutta. Oon kertonut pojille susta ja meillä puhutaankin taivaspapasta tai Jari-papasta ihan tasaisesti. Sun perintös ei tuu koskaan poistumaan tästä maailmasta ja sun veres jatkaa virtaamista eteenpäin. Sä oot jättänyt jälkes tähän maailmaan. Sä olit paras isä mitä voi toivoa ja mulle se ainut todellinen auktoriteetti. Sä olit toinen niistä kahdesta miehestä joita mä olen koskaan katsonut ylöspäin ja nyt siitä on jo kohta kymmenen vuotta kun sä poistuit tästä maailmasta. Mulla on ihan saatanan kova ikävä sua. On ollut monta hetkeä tässä viimeisen 9 vuoden aikana kun mä olisin tarvinnut omaa isääni, mutta jotenkin on tuntunut siltä, että sä oot ollut hengessä. Sä tulet aina olemaan mulle se ylin auktoriteetti, miehen malli ja isäntä. Sanoin sen sulle aivan liian harvoin kasvotusten, mutta sä tiesit kyllä tän jo: Sä olet mulle ihan uskomattoman rakas ja toivon kaikesta sydämestäni, että sun on hyvä olla siellä missä nyt olet. Haluan uskoa siihen mahdollisuuteen, että mä vielä joskus pääsen sun luo ja haluan uskoa siihen, että sä pystyt jotenkin seuraamaan sitä kuinka sun lapsenlapset kasvaa ja muistuttaa päivä päivältä enemmän sua. Nyt mä meinaan alkaa vetistelemään, joten lopetetaan lässytys ja palataan asiaan.” 

-Jesse

3.10.2011 allekirjoittaneen elämä mullistui täysin. Muistan sen hetken kuin eilisen ja monesti elin sitä uudestaan unissani, mutta niistä ajoista on onneksi jo päästy eteenpäin. Muistan kuinka olin lainannut kaveriltani ihan sairaan makean Lancer Evon, jolla ajelin salitreenin jälkeen isäni luo kyläilemään. Pimputin ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Se oli hieman outoa, koska olin jokunen hetki aiemmin soittanut isälleni ja tiesin hänen olevan kotona humalassa. Viimeisinä aikoinaan hän oli aika usein kotonaan humalassa. Minulla oli avaimet isän asuntoon, joten avasin omilla avaimillani oven. Kävelin eteiseen ja huhuilin isääni. Oletin hänen sammuneen tai lähteneen johonkin tuttavilleen juomaan, mutta järkytys oli melko suuri kun kävelin olohuoneeseen. Olohuoneeseen sohvalla istuallaan oli eloton isäni. Hänellä oli punajuurisalaattia paidallaan ja suupielissä. Sen muistan jotenkin todella elävästi ja maistan sen omassakin suussa, koska seuraavaksi toimin jotenkin robotinomaisesti ja aloin elvyttämään häntä. Soitin hätäkeskukseen ja sitten muistissani on paljon aukkoja. Olen ilmeisesti robotinomaisesti elvyttänyt häntä kunnes ensihoitohenkilökunta on saapunut paikalle. Hyvin nopeasti isäni todettiin kuolleeksi ja poliisit kutsuttiin paikalle. Muistan kuinka tuttu poliisi halasi minua ja jutteli kanssani rauhallisesti niin kauan kunnes serkkuni tuli paikalle. Hänen kanssaan juttelimme jotakin, kunnes äitini tuli paikalle. En muista oikeastaan mitään muuta. Pystyin vain ajattelemaan, että isäni on ihan oikeasti kuollut. Minulla ei enää ole isää. 

Tiedän että moni ihminen piti isääni pelkkänä alkoholistina. Näin ei kuitenkaan ollut. Isäni oli neljän lapsen isä, todella kova tekemään töitä, autojen ja muiden moottorilaitteiden kanssa hän oli aivan uskomaton. Hän tuntui tietävän ihan kaiken moottoreista. Ei ollut sellaista ongelmaa minkä takia olisi kuulunut mennä mekaanikolle. Isä hoiti kaiken itse. Hän oli myös kauppamies jonka vertaista en montaa ole tavannut. Hän olisi myynyt vaikka paskaisia kalsareita bikinifitness kilpailijoille. Sivubisneksenä hän myikin käytettyjä autoja joita itse kunnosti. Isällä oli auktoriteettia joka ei vaatinut huutamista. Hän oli iso mies ja hänen sanomansa asiat olivat merkityksellisiä. Isäni oli rakastava isä, joka kaipasi lapsiaan. Vaikka hän oli alkoholisti hänelle tärkeintä olivat lapset. Hän ei vain pystynyt lopettamaan juomista. Alkoholi ei kuitenkaan tehnyt hänestä koskaan minua tai muita lapsia kohtaan aggressiivista. Hän oli rauhallinen ja hyvin perinteinen suomalainen mies. Hän oli mies, jota minä katsoin ylöspäin. Hän oli mies jonka kaltaiseksi tahdoin tulla ja josta tahdoin erota mahdollisimman paljon. Halusin periä isältäni autojen korjaamisen taidon, halusin periä isältäni myymisen taidon, halusin periä häneltä kärsivällisyyden ja rauhallisuuden. Halusin, että päihteet eivät tulisi koskaan ohjaamaan minun elämääni.

Isältäni olen oppinut paljon asioita joita voin hyödyntää nykyisessä elämässäni ja perheen isänä. Tahdon olla monella tavalla samankaltainen isä kuin oma isäni oli. Tahdon olla sellainen isä, jota lapseni voivat muistella lämmöllä ja että lapsenikin voisivat sanoa minusta minun olleen maailman paras isä. Toivon, että lapsenikin voivat olla ylpeitä isästään ja katsoa isäänsä ylöspäin. Toivon, että pystyn myös opettamaan lapsilleni paljon asioita jotka ohjaavat heitä elämässään. Tältä osin tahdolla juuri sellainen isä kuin oma isäni oli. Opin isältäni myös sellaisia asioita, joita ei missään nimessä kannata tehdä isänä. Vaikka omat painini olen paininut päihteiden kanssa: olen nykyään raitis perheenisä ja toivon, että isäni voi olla minusta ylpeä. Hetkellisesti saattoi näyttää siltä, että seuraan isäni jalanjälkiä, mutta olen pystynyt tarjoamaan omille lapsilleni jotain sellaista mihin oma isäni ei pystynyt. Raittiin perheen, jossa ei tarvitse miettiä missä isä on. 

Äidiltäni olen oppinut empaattisuutta ja rakkauden näyttämistä. Tiesin aina isäni rakastavan minua, mutta hän ei osannut sanoa sitä selvinpäin. Hänelle tunteista puhuminen varsinkin lapsille oli paljon kankeampaa kuin äidiltäni. Äitini on lahjakas tunteellisesti ja empaattisesti. Äidiltäni olenkin oppinut lämpöä, rakkauden osoittamisen taitoa ja kykyä empaattisuuteen. En ole yhtä tunteellinen ja empaattinen kuin hän, mutta jotakin on tarttunut minuunkin. Äitini on melko äkkipikainen ihminen ja se on asia jonka itse haluan kitkeä itsestäni. Tunnistan sen, mutta en tahdo vaalia sitä. Äidissäni kuitenkin henki vielä pihisee, joten jätetään hänestä kehujen kertominen kuitenkin johonkin toiseen kertaan. Eukko vielä ylpistyy jos häntä alan julkisesti blogissa kehumaan. Rakastan häntäkin kyllä. Näytän sen sitten omalla tavallani. Mahtava nainen hänkin on. Ei mitään häneltä pois, mutta kuten sanoin niin ei saa liikaa kehua.

Meillä kaikilla on mahdollisuus oppia omilta huoltajiltamme asioita. Joko niitä positiivisia asioita, joita olemme oppineet ja joita tahdomme vaalia. Tai sitten niitä asioita jotka koimme aina vääräksi ja jotka tahdomme kitkeä pois perimästä. Tiedän, että on todella helppoa jatkaa negatiivisten asioiden kierrettä sukupolvelta toiselle, mutta suosittelen jokaista joka huomaa tekevänsä samoja virheitä kuin omat vanhemmat että miettikää hetki. Miettikää miltä ne asiat tuntuivat silloin kun olitte itse lapsia ja nuoria. Haluatteko ihan oikeasti tehdä sen omalle lapsellenne? Haluan myös muistuttaa kaikkia joiden vanhemmat ovat vielä elossa: Ottakaa yhteyttä heihin. Kertokaa mitä tunnette, korjatkaa välinne, kertokaa kuinka paljon arvostatte heitä. Koskaan ei voi tietää milloin se päivä tulee kun juuri sinä saat suru-uutisen. Voimia kaikille arkeen. Tämä teksti oli melko raskasta kirjoittaa, koska se nostaa tunteita pintaan ja yritän parhaani olla kivikasvoinen kaveri, joten ehkäpä tähän on hyvä lopettaa tämä teksti. Kiitos ja anteeksi jos jaksoit lukea maraton postauksen.

-Iskä