Äiti, Mitä tein väärin?

”Poikasi saatoit arkkuun
Niin pieneen jota kädellä kantaa voi
Itkee se sielu, itkee se isä
On poissa lapsi joka rakkauttasi anoi”

 

En olisi koskaan uskonut lainaavani perheblogissani Turmion Kätilöitä, mutta elämme nyt sellaisia aikoja että tämäkin on näköjään ajankohtaista. En yleensä halua hirveästi ottaa kantaa asioihin, jotka eivät minuun suoranaisesti liity, mutta tämä on nyt sellainen asia jota minäkin olen nyt viime aikoina pohtinut. Tekstissä pohditaan hieman rankkoja asioita, joten kaikkein herkimmille teksti ei välttämättä sovi. Blogi kuitenkin on täynnä tekstejä, joissa mennään huomattavasti kevyemmissä tunnelmissa, joten nappaa sieltä jokin hyvän mielen teksti lukuun jos rankat aiheet eivät ole sinua varten.

!!Huom!! Tässä teksissäni esittämäni ajatukset ovat pelkästään minun henkilökohtainen mielipiteeni. Jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä, enkä väitä omani olevan ainoa oikea. Asia kuitenkin on itseäni koskettava, joten halusin siitä tekstin kirjoittaa!!

Tekstissä siis pohditaan ja ihmetellään oman lapsen hengen riistämistä. Viime vuosina medioista olemme joutuneet lukemaan todella paljon uutisia siitä kuinka vanhempi on tappanut lapsensa En tiedä onko uutiskynnys asian tiimoilta laskenut vai onko tätä tapahtunut viime aikoina enemmän kuin ennemmin, mutta kuitenkin ne ovat joka kerta yhtä järkyttäviä uutisia. Tietenkin ne kolahtavat itselle todella kovaa koska olen kolmen lapsen isä, mutta tuskinpa kukaan mielellään moisia uutisia lukee. True Crimea muutenkin seuraavana ihmisenä tulee näitä tapauksia ympäri maailmaa joka vuosi useita ja ne ovat kyllä niitä kaikkein kamalimpia asioita, kun lapset joutuvat kokemaan vääryyttä tai heiltä riistetään henki.

Vaikka lainaamassani laulussa puhutaan äidistä, joka on surmannut lapsensa niin tämä ei mitenkään ole kannanotto siihen, että äidit surmaavat lapsiaan enemmän vaan ihan sekä isien, että äitien tekemistä hirmuteoista on joutunut lukemaan lehdistä. Olenkin miettinyt, että miten tilanne etenee siihen pisteeseen, että alat edes harkita moista tekoa? Mitä se vaatii että aivoihisi iskeytyy ajatus oman lihasi ja veresi murhaamisesta? Millainen ihminen pystyy päättämään viattoman pienen ihmisen elämän? Miten ihminen voi olla niin julma, että päättää elämän itse maailmaan saattaneelta pienokaiselta, joka ei ole voinut tehdä mitään pahaa ja haluaa vain rakkautta ja turvaa vanhemmiltaan?

Tiedän että arki lasten kanssa voi olla todella haastavaa ja jopa voimavaroja syövää. Tämä tietysti myös vielä moninkertaistuu yksinhuoltajien keskuudessa, mutta kyllä ihmisessä pitää olla sisällään jotain todella pahasti vinossa että pystyy oman lapsensa surmaamaan. En pysty mitenkään asettamaan ajatuksissani itseäni sellaiseen skenaarioon, että edes ajattelisin oman lapseni surmaamista. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa. Tekisin mitä tahansa heidän eteensä ja antaisin vaikka oman henkeni heidän eteensä. Siksipä onkin mahdotonta ajatella tilannetta, että itse päättäisin heidän elämänsä. Mikä ihme voi ajaa ihmisen tuollaisiin tekoihin?

Mikään ei tietenkään koskaan oikeuta riistämään toiselta ihmiseltä henkeä, mutta jollakin tavalla pystyn ymmärtämään humalapäissään tehdyt impulsiiviset tapot, joissa humaltuneet henkilöt ovat nyrkein toisiaan mätkineet. En tietenkään hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, mutta pystyn jollakin tavalla ymmärtämään mitä pyörii esimerkiksi mustasukkaisen ihmisen päässä kun hän vetää vaimonsa rakastajaa turpaan. Pystyn myös ymmärtämään ammattirikollisten keskinäiset välienselvittelyt joissa katkaistut haulikot ja venäjältä salakuljetetut Kalashnikovit laulavat ja liivimiehiä kaatuu siinä ohessa. En kuitenkaan pysty ymmärtämään miksi nainen joka on synnyttänyt ihanan ihmeen maailmaan hukuttaa hänet lähijärveen, enkä sitä miten mies joka on siittänyt kauniin lapsen maailmaan puukottaa lapsensa leikkipuistossa hengiltä. Oli kyse sitten huoltajuuskiistasta tai väsymisestä en vain jumalauta voi ymmärtää miten se surkea aivotoiminta ajautuu siihen että oma lapsi murhataan, eikä löydetä mitään muita vaihtoehtoja asian selvittämiseksi. 

Luulisi, että ihminen joka on pystynyt lapsen synnyttämään ja lapsesta hetken huolta pitämään kykenisi myös jonkinlaiseen järkiajatteluun. Tiedostan toki, että ihmisen psyykkeeseen voi tulla vaikka minkälaisia häiriöitä ja mielenterveyden häiriöt ovat todella vakavia asioita. Kuitenkin ihminen, vanhempi on vastuussa pienestä lapsestaan, mutta jos hän ei ole kykenevä itse lapsestaan huolehtimaan on haettava apua, eikä todellakaan tukehduttaa lasta tyynyyn jotta hän olisi hiljaa. Elämme kuitenkin Suomessa, jossa yhteiskunta tarjoaa monenlaista tukea ja vaikka ei uskovainen ihminen olisikaan pystyy myös kirkolta pyytämään apua, jos tilanne on edennyt siihen pisteeseen että ei vain jaksa. Lapsen murhaamisen ei kuuluisi edes olla vaihtoehto, vaan aina pitää pyytää apua jos oma jaksaminen ei riitä.

Kaikkein hulluinta on tämä kostomurhaaminen. Eli huoltajuuskiistan keskellä murhataan lapsi, jotta toinen vanhemmista ei saisi lasta. Mikä järki tuossa toiminnassa on? Olet ajautunut riitaan yhteisen lapsen toisen vanhemman kanssa, huomaat että huoltajuuskiistassa saatat jäädä alakynteen, joten päätät surmata lapsen jotta kumpikaan ei saa enää koskaan viettää aikaa lapsen kanssa? Miksi? Ylpeydestäkö? Aivan idioottimaista toimintaa, jota en vaan pysty ymmärtämään tai hyväksymään millään tavalla. Eikö tuossa tapauksessa ainoa järkevä ratkaisu olisi niellä tilanne ja pyrkiä taistelemaan omista oikeuksista tapaamisiin ja muihin vastaaviin. Mitä kukaan hyötyy tai saa siitä, että yhteinen lapsenne on nyt ruumis? Vai onko tarkoituksena vain satuttaa sitä toista aikuista? Jos näin niin täytyy ihmisen olla tunteeton hirviö, jotta pystyy käyttämään omaa lastaan tuolla tavalla vihan aseena.

En varmaan koskaan pysty ymmärtämään miten ihmiset pystyvät tuollaiseen toimintaa, eikä minun kai tarvitsekaan. Jonkun kuitenkin tarvitsisi, jotta näihin tilanteisiin pystyttäisiin puuttumaan ajoissa. Jonkin instituution pitäisi pystyä tulkitsemaan varoitusmerkkejä riittävällä tehokkuudella ja kanssaihmisten pitäisi uskaltaa puuttua tilanteisiin, jotka vaikuttavat vaarallisilta. Yhteiskunnan pitäisi tarjota mahdollisimman paljon tukea niille lapsiperheille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Keskittää ne voimavarat oikeisiin osoitteisiin.

Jos sinä lukija huomaat, että lähipiirissäsi on lapsen tai vanhemman paha olla: Mene ja kysy voitko auttaa tai että onko siellä kaikki hyvin. Oman lähipiirin tuki on todella tärkeää ja jokaisella perheellä / vanhemmalla tulisi olla jonkinlainen tukiverkko, joka ottaa kiinni kun oma ote kirpoaa. Yritetään pitää huolta toisistamme ja pidetään silmämme auki. Jos oma jaksamisesi on vaakalaudalla hae apua ajoissa. Mielummin hakee apua pieniinkin oireisiin, kun antaa tilanteen kehittyä pitkiä aikoja. Avun hakeminen ei ole asia mitä tarvitsee hävetä, meistä kaikki tarvitsevat joskus apua. Kuitenkin oman lapsen surmaaminen on asia, jota tuleekin hävetä ja josta tulee rangaista tuntuvasti. Monet näistä kauheista tragedioista oltaisiin voitu välttää sillä, että apua oltaisiin haettu ja tarjottu ajoissa.

-Iskä