Elämä on oikeastaan aika hyvää + Instagram!
Aamulla istuskelin ison kulmasohvan reunalla, joka itseasiassa ei tällä hetkellä ole niin iso, koska se on katkaistu kahteen osaan ja toinen osa on parvekkeella. Tämä sen vuoksi, että saimme meidän ison ruokailuryhmä tänne olohuoneeseen, jotta pääsemme jouluna kaikki saman pöydän ääreen. Keittiössä tosiaan on sitten pienempi valkoinen pöytä, joka haettiin apupöydäksi ja siinä voi sitten lapset toisinaan syödä iltapaloja. Jouluradiota ei ole vielä keittiön stereoihin viritelty, mutta viimeistään kun toinen osapuoli tämän tekstin lukee, niin googletellaan jouluradion taajuutta. Tuossa sohvan reunalla istuskellessani hörppäilin kahvia ja söin suklaata kuten joka aamu viimeiset 16päivää, sain meinaan tällaiselle lihapullalle sopivan joulukalenterin tuolta kumppaniltani: Fazerin suklaapatukka kalenterin. Suklaapatukkaa ja kahvia kun ängin suuhuni katselin hieman ympärilleni ja tajusin, että vaikka siltä ei aina tunnu meillä on oikeasti asiat aika hyvin.
Kaikki perheemme jäsenet kissa mukaanlukien ovat sillä tavalla terveitä, että kenestäkään ei tule olla huolissaan. ADHD:t, ADD:t ja muut ovat vain lisämausteita, joskus kylläkin hiton raskaita sellaisia. Me asumme todella isossa kerrostalo-asunnossa, varsinkin nykypäivän standardien mukaan. Liki sataneliöinen kerrostaloasunto ei ole ihan helppo saada Tampereelta nykypäivänä, vaikka onkin kaupungin vuokra-asunto, mutta kivalla ja rauhallisella alueella, vaikka siellä pahamaineisella Tesomalla sijaitseekin. Meillä on kotona kaikki tarvittavat laitteet ja paljon tarpeetontakin, lapsilla on jokainen uuden sukupolven pelikonsoli: Switch, PS5 ja XboX Series, saattaa kyllä olla siksi, että isikin tykkää aika paljon pelaamisesta . Meillä on kaikki tarvittava täällä kotona ja elämässä. Ei tarvitse lainailla työkaluja tai kodinkoneita keneltäkään, vaan kaikki löytyy itseltä. Alakerrassa on iso lämmin vuokravarasto ja todella tilava häkkivarasto. Ajelemme kahdella autolla. Kaikki ei ole sitä parasta ja kalleinta, mutta kaikki kuitenkin löytyy. Ainut mistä voisi valittaa jos ei olisi tottunut paljon vähempäänkin olisi se, että tällainen punkero kulkiessaan lasten ja ruokakassien kanssa kaipaisi hissiä jopa kakkoskerrokseen nousuun.
Minulla on todella kiva työ ja työura on noussut kovaa tahtia. Olen työssäni vastuuasemassa ja työskentelen jälkimarkkinoinnin, elektroniikkahuollon, tuotekehityksen ja verkkoasioiden parissa. Juuri sellaisessa hommassa, josta vain haaveilin muutama vuosi sitten vielä rymytessäni likaisissa kaivannoissa ympäri Pirkanmaata vuokrafirman työvaatteet päällä. Krista valmistui juuri jäätävän hyvin arvosanoin koulusta ja itse valmistuin ensimmäiseen ammattiin pari vuotta sitten ja lisää tutkintopapereita on seuraavien vuosien varrella tulossa täyttämään mappia. Moni voisi ajatella, että kerrostalolähiössä asuminen on kauheinta mitä voi olla ja katsellessaan meidän vuosimallien 2005 ja 2010 autonromuja ajatella, että eiköhän nuokin olisi aika laittaa vaihtoon. Vaatteetkaan eivät aina ole mitään parhaimpia merkkivaatteita ja jos sellaisia on niin suurin osa niistä on kirpputorilöytöjä muutamia yksittäisiä lahjoja lukuunottamatta.
Vaikka meidän vanhin poikamme aina ilta- tai aamupalaa tehdessämme valittaa jääkaappiin katsoessaan, että ”Täällä ei ole ikinä mitään, miksi te ette ikinä käy kaupassa” ja vaikka samainen kaveri valittaa että ”Miksi me ollaan niin köyhiä?”, kun emme suostu laittamaan satoja euroja Fortniten skineihin, niin meillä on oikeasti aina kaapissa ruokaa ja talous siinä tilanteessa, että pärjäämme hyvin. Jopa pieni puskurirahasto löytyy, siltä varalta jos se kuuluisa kakka osuu sinne tuulettimeen. Katsoessani kumppanin makaavan sohvalla joulukuusen loisteessa, kynttilöiden lepattaen ja kissan juostessa sekoillen ympäri asuntoa niin ihan oikeasti tajuan sen, että meillä on asiat todella hyvin. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta katsoin juuri vähän aikaa sitten Pelastakaa lapset: Vain elämää-konsertin ja se oikeasti herkisti minua niin paljon, että lähdin kuukausilahjoittajaksi.
Toisinaan tuntuu siltä, että tässä menee itsellä huonosti, kun ei viitsi ostaa jotain kivaa vaatetta tai uutta pelikonsolia heti sen ilmestyttyä. Krista saattaa toisinaan stressailla rahasta kun ei ihan kaikkea haluamaansa pysty ostamaan tai on järkevintä loppukuusta tehdä vain isompaa makaronilaatikkoa. Todellisuudessa kuitenkin pakastimesta löytyy aina jotain syötävää, rahaa on aina sen verran että ruokaa saa ja autoilla pääsee liikkumaan. Kaikilla ei kuitenkaan ihan oikeasti ole näin. Vaikka me emme pyöri rahassa, niin meillä on kaikki tarvittava ja jouluna pääsemme nauttimaan kaikista perinteisistä suomalaisista jouluherkuista läheistemme kanssa samaan pöytään. Pääsemme nauttimaan siitä ilosta kun lapset avaavat lahjansa ja myös siitä väkisin väännetystä hymystä kun ne klassiset villasukat tulevat isommille pojille paketista.
Ikävä kyllä ihan täällä meidänkin ”turvallisessa” Suomessakin on paljon niitä perheitä joissa joulua ei yksinkertaisesti ole varaa viettää. Perheitä joissa lapsi itkee yksin omassa huoneessaan kun vanhemmat riitelevät humalapäissään keittiössä. Perheitä joissa yksinhuoltaja itkee yksin keittiössä kun ei pysty tarjoamaan lapselleen mitään muuta konvehtirasian jouluksi. Perheitä joissa vanhemmat eivät pysty olemaan lastensa kanssa, koska jos ovat poissa töistä, saattaa vuokrafirma katkaista työsuhteen. Perheitä joissa lapset tai vanhemmat ovat niin sairaita, että joulu vietetään sairaalassa sydän täynnä huolta. Meidän elämämme on oikeasti hyvällä tolalla ja kun joskus nostaa pään sieltä omasta perseestään tajuaa kuinka onnekas sitä onkaan. Kuinka kiitollinen pitää olla kaikesta siitä mitä pääsen kokemaan ja kuinka onnellinen olen tästä kaikesta. Joskus sitä vaan alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja niin se ei saisi olla.
Tampereelle muuton jälkeen olen muutenkin pehmentynyt. Ennen en pitänyt joulua niin kovin tärkeänä asiana. Nyt se on minulle todella tärkeää. Olen todella onnellinen nähdessäni kaiken sen mitä Krista on tänne kotiin luonut. Hän on todellinen joulun hengetär ja hän on saanut oikeasti ripoteltua tänne kotiin joulun taikaa. En voisi olla kiitollisempi siitä kaikesta mitä hän on tehnyt. Muistakaa tekin joilla oikeasti on asiat ihan hyvin, että ei kannata stressata kaikista pienistä asioista. Ne järjestyvät kyllä. Te jotka pystytte niin auttakaa niitä lähimmäisiä tai muita joilla ei oikeasti ole sitä kaikkea mitä he tarvitsevat. En olisi koskaan uskonut olevani tässä missä nyt olen, kun katson lähtökohtiani, mutta tässä minä nyt vain olen perkele. On se vaan aika saatanan hienoa.
Ps. Toinen asia mitä en olisi uskonut sanovani on se, että minä perustin instagram-tilin! Se löytyy nyt Instasta nimellä: @kaksjakolmeiska. Jos yhtä huono sisältö kiinnostaa kuin täällä blogissakin, niin laittakaa seurantaan! Pyrin sinne lisäilemään lähes päivittäin jonkinlaista sisältöä, niin pääsette kurkistamaan vielä syvemmälle meidän hullujen kaaokseen. Olkaa kiltisti ja välittäkää ihmisistä ympärillänne.
-Iskä
Kommentit
Lähetä kommentti