Jaksaminen, romahtaminen ja nousu
Tämä pitkä blogiteksti käsittelee henkilökohtaista matkaani ja kokemustani uupumuksen ja masennuksen kanssa. Mikäli aiheet ahdistavat sinua tai et muuten vain halua lukea niistä voit suosiolla jättää tekstin lukematta ja lukea jotain itsellesi sopivampaa. Teksti on pitkä, mutta se on tapani kirjoittaa enkä todennäköisesti pääse siitä koskaan eroon. Lukijani tietävät sen jo, mutta jos olet uusi ja pelästyit tätä tekstiseinää, niin lähes jokainen julkaisuni näyttää tältä. Tähän kyseiseen julkaisuun oli hyvin vaikea päättää minkälaisia kuvia sitä valitsisi, mutta päädyin siihen että katselin itseäni viimeisen vuoden ajalta ja viimeisimmät nyt ihan lähiajoilta. Ei kaunista katseltavaa, mutta realistista eikä siloteltua. Veikkaan että en ole ainoa mies joka on ajatellut, että omasta jaksamisesta ei kuulu puhua toiselle. Ajatuskin omasta mielenterveydestä puhumisesta jollekin toiselle puistattaa. Eihän sitä ennenkään ole tarvinnut toisille omista asioista puhua ja ne on akkojen hömpötyksiä n