Kotivanhempana olo on rankkaa työtä!
Sanotaan nyt ihan ensimmäiseksi, että tiedostan sukupuolen moninaisuuden enkä tällä tekstillä halua millään tavalla ottaa niihin kantaa. Jokaisella on oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuolisuuttaan ihan miten itse parhaimmaksi kokee. Meidän perheessämme kuitenkin kuten monessa muussakin perheessä on isä ja äiti eli mies ja nainen. Suomessa varsinkin kuten monessa muussakin paikassa tietysti on hyvin syvälle juurtuneita ajatuksia siitä, mitkä ovat miesten töitä ja naisten töitä. Toki näin vuonna 2021 asiat ovat onneksi tulleet paljon eteenpäin, mutta vieläkin monessa perheessä mies tulee töistä kotiin valmiiseen pöytään. Nainen hoitaa lapset, siivoaa kodin, pesee pyykit ja tekee ruoan. Mies tekee töitä ja korjaa auton. Näin kärjistetysti. Niin ja sitten tietysti naisen pitäisi olla vielä kauhea seksikone ja tehdä miehen mieliksi päivän päätteeksi kun lapset on saatu nukkumaan. Ei näin. Toivottavasti nykyaikana tämänkaltaista toimintaa ei ihan hirveästi enään ole, mutta tiedän kyllä ihan lähipiiristänikin perheen, jossa eletään hyvin vanhanaikaisten ajatusten mukaan. Haluankin tässä julkaisussa hieman ottaa kantaa näihin ”miesten ja naisten – töihin”, sekä kertoa hieman siitä miten meillä nämä asiat hoidetaan.
En itse pysty ymmärtämään kotitöiden jakoa sukupuolen perusteella. Meidän perheessä toki eletään hieman ”vanhanaikaisesti” siinä mielessä, että perheen äiti hoitaa kyllä hyvin pitkälti arjen askareet, mutta syy asioiden näin hoitamiseen meidän perheessämme ei ole siinä mitä sattuu haarojen välissä olemaan, vaan ihan käytännön syyt. Minä kun käyn päivätöissä, niin on melko käytännöllistä että toinen hoitaa silloin kotia. Emme ole missään vaiheessa oikeastaan sopineet miten kotihommat hoidamme, vaan ne ovat löytäneet ihan itse uomansa. Toki asiaan vaikuttaa myös paljon se, että (kiitos korkeammille voimille jos olette olemassa) rakkaani pitää siivoamisesta, joten hänelle on luontaista siivoilla päivien aikana. Tämä ei kuitenkaan saa olla itsestäänselvyys: ei minulle eikä kenellekään muullekaan. Itse ainakin arvostan todella suuresti sitä, että saan tulla siistiin kotiin ja pääsen töiden jälkeen syömään lämmintä ruokaa. Ei sellaista voi pitää itsestäänselvyytenä, eikä minun mielestäni sitä saa pitää oletusarvona että näin toimitaan.
En ymmärrä miehiä joiden mielestä heidän töissä käymisensä olisi jonkinlainen vapaudu kotitöistä-kortti. Ymmärrän kyllä, että pitkän työpäivän jälkeen ei ensimmäisenä kiinnostaisi alkaa vaihtamaan paskavaippaa tai alkaa imuroimaan, mutta kyllä ne asiat on vain tehtävä. Jos itse on päättänyt lisääntyä ja haluaa elää tasapuolisessa parisuhteessa ja perheessä, niin kyllä arvon huomiovaatekansa teidänkin on osallistuttava lastenne hoitoon ja kodin töiden hoitamiseen. Monesti se töissä käyvä osapuoli ei edes ymmärrä mitä kaikkea se toinen tekee kotona. En itsekään aluksi ymmärtänyt kuinka kovaa työtä kotiäitinä oleminen ihan oikeasti on, mutta nyt olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään seuratessani tuota uskomatonta arjen raatajaa. Teen itse melko fyysistä työtä sisälogistiikan parissa ja askelia työpäivän aikana tulee 12-15 tuhatta, mutta olen silti sata varma siitä asiasta, että kotona ahertava äiti tekee paljon enemmän kuin minä työmaallani. Töistä kotiin tullessa monella on varmasti mielessä se, että tekisi mieli rojahtaa sohvalle ja levätä siinä tunti tai toinenkin. Siinä hetkessä kuitenkin pitäisi omaan mieleen saada ajatus siitä, että se toinen on koko sen ajan ahertanut kodin ja lasten parissa kotona. Se hetki kun toinen saapuu töistä kotiin on se hetki, kun sillä kotona ahertaneella on vihdoinkin mahdollisuus päästää vauva käsistään/lapset silmistään ja istahtaa itsekin hetkeksi lepäämään.
Töissä käydessä kun kuitenkin on mahdollisuus niihin kahvitaukoihin ja lounastaukoon jonka aikana voi keskustella toisten aikuisten kanssa. Hengähtää hetki ja lukea vaikka älypuhelimeltaan uutiset tai katsella muutama kissavideo Youtubesta. Kotona olevalla pienen lapsen vanhemmalla ei välttämättä ole tätä mahdollisuutta. Pyykkivuorta on kasaantunut, lasten ulkovaatteet ovat tuoneet mukanaan kilon pikkukiviä eteiseen, ruoka pitäisi saada tehtyä kaikille ja vauvalla on huono päivä. Kädet ovat koko ajan täynnä ja ainoana seurana ovat lapset, joiden niskaan ei omia tuntojaan voi kaataa. Töissä käyvällä vanhemmalla pitäisikin olla käsitys siitä, mitä kaikkea toinen kotona ollessaan tekee. Puhtaat vaatteet eivät itsellään ilmesty kaappiin, ruoka ei maagisesti vain ilmesty pöydälle, huoneet eivät itse siivoa itseään ja lapset eivät itse vaihda puhtaita vaippoja/vaatteita päälleen.
Olen itse todella kiitollinen siitä, että minulla on edes mahdollisuus pienten lasten vanhempana mahdollisuus käydä töissä ja opiskella. En pystyisi tähän mitenkään jos toinen osapuoli ei sitä minulle mahdollistaisi. Monesti töistä kotiin tullessa on sellainen olo, että tekisi mieli vain nostaa jalat kattoon ja syödä maha täyteen, joskus jopa himottaisi päiväunien nukkuminen. Kuitenkin kun näkee kuinka paljon tuo toinen on taas tehnyt päivän aikana niin tajuaa että ei se oma päivä ollutkaan niin raskas. Siksi yritänkin mahdollisuuksieni mukaan auttaa kotiin tultuani kotitöissä. Yritän pitää mahdollisimman paljon pienintä sylissä, kysellä voisinko tehdä jotain kotitöitä ja vaikka kylvettää lapsen. Tai sitten tarjoan jotain aktiviteettia isommille lapsille. Jos sinulla on kumppani joka on kotona hoitamassa lapsia ja kotia niin oikeasti näytä arvostuksesi, pysähdy hetkeksi miettimään mitä kaikkea hän tekee sinun ja lastesi eteen. Näytä että kunnioitat ja arvostat kaikkea mitä hän tekee, pyri keventämään taakkaa äläkä ole itsekäs. Huomiovaate tai toimistohommat eivät ole läheskään niin raskaita kuin kodin täysivaltainen pyörittäminen. Hatunnosto jokaiselle koti-isille ja kotiäidille. Teette maailman tärkeintä työtä.
-Iskä
Kommentit
Lähetä kommentti