Isä, Isäpuoli, Jesse

Reipas pari vuotta sitten elämät mullistuivat ja perheet sulautuivat yhteen, kun päätimme rakkaani kanssa muuttaa yhteen ja aloittaa tämän meidän ihanan ja joskus vähemmän ihanan uusperheurakkamme. Matkalle on mahtunut kaikenlaista. On ollut hetkiä kun tuntuu siltä, että mikään ei voisi olla oikeampaa ja aidompaa kuin juuri tämä. On toki ollut myös niitä hetkiä kun tuntuu siltä, että tämä on ihan perseestä ja seinä on noussut vastaan. Valehtelisin jos väittäisin, että koko matkamme on ollut tasainen, mutta kokonaisuudessaan onneksi suurin osa hetkistä ja muistoista on positiivisia. Rakastan perhettäni yli kaiken enkä tästä kyllä vapaaehtoisesti tule lähtemään. Kaiken muun myllerryksen lisäksi olen saanut yhden lapsen lisää. Raskaus oli nopea ja välitön, eikä se sattunut yhtään vaikka punnersin pihalle neljä vuotiaan pojan. Muutama pieru ja ähinä ja salassa suhistu kirosana matkalle on kyllä mahtunut, mutta verta ei (lähes) yhtään! Jos huono huumorini meni yli hilseen niin tarkoitan nyt siis kumppanini esikoista, jonka kanssa elämämme sulautuivat myös perheidemme yhdistymisen myötä.

Nuori herra M on loistava tyyppi, mutta on hän myös toisinaan todella rusinoita rasauttava kaveri. Tutustuimme toisiimme hänen ollessaan neljän vuoden ikäinen ja minun ollessani 26. Olen aina tykännyt lapsista ja nopeasti aloimmekin tulla hyvin juttuun. Tällä nuorella herralla ei ole koskaan ollut ”pysyvää” miestä elämässään, joten hän varmasti katseli minua hieman varauksella. Mikä on tämä pallomahainen karvaperse, joka on yhtäkkiä tullut tänne minun ja äidin kanssa asustelemaan. Ei siinä kuitenkaan mennyt aikaakaan, kun huomasin että hän on ottanut minut ihan hyvin vastaan. Jonkin aikaa siinä meni kuitenkin nuorella miehellä tajutessa, että hänen ei tarvitse kilpailla äidin huomiosta minun kanssani. Ehkä johtuen huonosta huumoristani hän ajatteli minun olevan myös lapsi ja tarvitsi hieman yrittää kilpailla minun kanssani, jotta olisi äidin lempimies. Onneksi kuitenkin suhteellisen nopeasti hänelle valkeni, että lapset ovat aina äidille ykkösiä ja karvapyllyiset ukot kakkosia. 

Ilokseni kuitenkin huomasin pian, että nuori herra M myös alkoi luottaa minuun. Hän halusi alkaa tekemään vain minun kanssani asioita esimerkiksi pyöräilyretkiä, puistoretkiä ja uimahallireissuja. Toki se tuli hyvin luontevasti, koska viikonloppuisin sitten teimme näitä juttuja minun poikani kanssa ja herra M:n kanssa kolmistaan, niin nämä jutut siirtyivät myös meille arkeen. Jossain vaiheessa huomasin itse alkavani puhua siten, että minulla on kaksi lasta (tuolloin kuopus ei ollut vielä syntynyt). Tajusin itse alkaneeni pitää tätä upeaa nuorta miestä omana lapsenani ja aloin käyttäytyä kuin isä hänelle. Mikä oli myös tavallaan kulttuurishokki hänelle, koska yhtäkkiä se kiva ukko joka kävi viemässä leikkimään ja jaksoi leikittää kotonakin oli muuttunut ärsyttäväksi kikkelipääksi joka alkoi komennella kotona. Tästä kuitenkin päästiin yli ja nykyään sama ärsyttävä pomottelu kotona jatkuu vieläkin ja se on osa elämää. 

Biologisesti ajateltuna minulla siis on kaksi omaa lasta ja yksi lapsi parisuhteen myötä, mutta en itse tee perhesuhteidemme perusteella minkäänlaista jakoa lapsilleni. Kaikki lapset ovat minun ja aivan yhtä rakkaita minulle riippumatta siitä onko heidät ammuttu minun pusseistani vai jonkun muun. Esikoiseni kutsuu minua kotona isiksi, herra M kutsuu minua Jesseksi tai jopa saattaa korjata että olen hänen isäpuolensa, jos joskus hänelle erehdyn sanomaan itseäni hänen isäkseen. Kuopus ei vielä sano mitään muuta kuin ölisee, joten hän ei ole vielä päättänyt miksi minua tahtoo kutsua. Kuitenkin ulkona ollessamme herra M esittelee minut kaikille ystävilleen ja muillekkin ihmisille isänään. Tuntuu ihanalta ja ylpeältä kun hän leikkipuistossa ollessamme osoittaa minua sormellaan puiston toiselta puolelta ja sanoo : ”tossa on mun iskä”. Olen ainut isä, joka hänellä on ja hoidan hommani varmasti kunnialla loppuun. Olen todella onnellinen siitä, että olen saanut tuon pienen ärsyttävän ja rakkaan palleroisen elämääni. Nyt tuo kaveri onkin jo niin vanha, että aloittaa elokuussa koulun. Olen naureskellut hänen äidilleen sitä kuinka hän herkistyy siitä kuinka esikoinen aloittaa koulutien. Todellisuudessa ensimmäiseen koulupäivään saattaessa saattaa siinä olla tälläkin isimiehellä aikalailla nieleskelemistä.

Loppujen lopuksi sillä ei ole mitään merkitystä mitkä ovat biologiset suhteet. Minun mielestäni se mällin ampuminen sieltä katkaravun päästä ei vielä todellakaan tee isää. Kuka tahansa meistä osaa harrastaa seksiä, se ei todellakaan ole ydinfysiikkaa. Isyyttä on se, että otat vastuun lapsesta ja otat hänet oman siipesi alle suojaan. Opetat hänelle oikean ja väärän eron. Näytät maailmaa ja elämää. Kerrot rakastavasi ja siitä kuinka tärkeä juuri hän on. Pelkkä peiton heiluttelu ei vielä tee kenestäkään isää. Isyys pitää ansaita saavuttamalla lapsen luottamus ja kunnioitus. Sillä ei myöskään ole mitään väliä miksi lapsi sinua kutsuu jos te molemmat sisällänne tiedätte mitä teidän välillänne on.

Minä olen isä, isäpuoli ja Jesse. Olen ylpeä kaikista lapsistani ja rakastan heistä jokaista äärettömän paljon. Tulen antamaan heille kaiken mihin vain kapasiteettini riittää. En koskaan anna mitään pahaa tapahtua heille. Kuuntelen ja ymmärrän. Rakastan ja annan. Suojelen ja autan. Sitä on isyys.

-Iskä