Isimiehen peruspäivä

 Perus isimiehen päivä


Minulla on monta ikäistäni ystävää joilla ei ole lapsia. Siinä ei ole mitään väärää ja kuten olen monesti tässä blogissanikin maininnut, ymmärrän täysin ihmisiä jotka ovat tehneet päätöksen lapsettomuudesta. Monesti kuitenkin on niin, että ihmiset joilla ei ole lapsia eivät ihan ymmärrä kuinka hektistä se arki lasten kanssa on. Ihmetellään sitä kuinka ei jaksa iltaisin tulla pelaamaan tai kuinka ei päivän aikana ehdi käymään kahvilla tai jotain muuta vastaavaa. Lapsien kanssa arki ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertaista. Monesti päivät ovat niin kuluttavia, että iltaisin ei ihan oikeasti jaksa tehdä mitään muuta kuin istahtaa sohvalle ja olla siinä niin kauan kunnes uni tulee. Tämän sanon siis kaikella rakkaudella. Rakastan elämääni juuri sellaisena kuin se on, mutta tämän tekstin tarkoitus on huumorin kautta tuoda esiin sitä kuinka paljon päivään oikeasti mahtuu rooleja kun sinulla on pieniä lapsia. Otan tähän nyt esimerkiksi hypoteettisen lauantain, koska arkipäivänä tietysti ohjelmaan kuuluu kahdeksan tuntia töitä ja mahdolliset työt oman yrityksen parissa. Perjantaisin ja sunnuntaisin ohjelmaan taas kuuluu kahdensadan kilometrin ajo Jimiä noutaessa tai viedessä, joten lauantai on sellainen päivä jolloin olen vain ja ainoastaan koko päivän kaikkien lasten ja kumppanin kanssa kotona.



Yleensä aamu alkaa lauantaisin siinä kuuden ja seitsemän välillä. Jos isommat jätkät eivät ole vielä hereillä niin pikkumies sen päivän starttaa ihanalla itkullaan omasta huoneestaan. Meidän valtavassa asunnossamme kun tämä länsisiipi jakautuu siten, että me nukumme olohuoneen nurkassa niin sitä ääntä ei voi olla kuulematta. Toinen meistä nousee siis hakemaan pikkukaveria pois sängystään ja jos ollaan rehellisiä niin 95%:sesti se on Krista joka nousee ellei potki minua ylös sängystä. Minä voisin nukkua vaikka puoleen päivään helpostikin, mutta siihen ei ole ollut vuosiin mahdollisuutta. Siinä sitten ihmetellään pikkukaverin kanssa ja yleensä vauhti on päällä heti aamusta. Televisiosta lähtee pyörimään aivoja syövyttävät musiikkivideot tai Pipsa Possu (joka myös syövyttää aivoja). Siirrymme aamupalalle, koska minun on saatava aamupala puolen tunnin sisällä heräämisestä tai kuihdun pois. Yleensä tässä vaiheessa isommat kaverit heräävät. Saattaa olla helppo aamu ja he katselevat rauhassa lastenohjelmia omassa huoneessaan tai sitten saattaa olla se aamu helvetistä kun siellä alkaa ensimmäinen leluriita jo heti aamusta. Toisella on enemmän ukkeleita kuin toisella tai sitten toinen oli heittänyt toista pehmolelulla niin toinen oli käynyt läpsäisemässä toista tai jotain muuta yhtä mukavaa. Toisella menee hermot ja toinen itkee. Ihan klassinen tilanne joita saattaa tulla noin kaksikymmentä yhden viikonlopun aikana pahimmassa tapauksessa. 



Yleensä aamu jatkuu sillä, että pikkukaveria viihdytetään jollakin tavalla. Joko hänen kanssaan leikitään, lähdetään koko porukalla ulos tai sitten jos kaikki taivaan merkit osoittavat oikeaan suuntaan vain köllötellään olohuoneessa. Yleensä tässä vaiheessa jompi kumpi isommista pojista on nälkäinen, johonkin paikkaan sattuu tai on vain yksinkertaisesti ihan tylsää. Puhelimilla pelaamista myös yleensä aletaan pyytelemään tässä vaiheessa. Sen kieltäminen tietysti aiheuttaa myös mököttämisrumban. Siinä vaiheessa kun kuopus menee ensimmäisille päiväunille me alamme yleensä tekemään ruokaa, tai siis Krista alkaa tehdä ruokaa jotta kukaan ei saa ruokamyrkytystä. Tässä vaiheessa joko jätkät lähtevät ulos tai sitten leikkivät huoneessaan. Jos ensimmäinen vaihtoehto saa ulko-ovella käydä kuuntelemassa kumpiko tällä kertaa teki jotain kiellettyä ja jos jälkimmäinen niin yleensä toinen käy toteamassa keittiössä noin kahden ja puolen minuutin välein kuinka kova nälkä hänellä on. Tässäkin vaiheessa muistetaan se epäoikeudenmukaisuus siitä kuinka toisella on jotakin tiettyä lelutyyppiä enemmän kuin toisella. 



Sitten onkin ruoan syömisen aika ja yleensä tässä vaiheessa pikkumies herää takaisin vahvuuteen. Yleensä vielä myös ihan helvetin huonolla tuulella, koska on herännyt kesken unien jonkin metelin takia. Jos ei sen takia kun ulko-ovessa rampataan niin sitten sen takia kun jostakin epäoikeudenmukaisuudesta johtuen on äänentaso asunnossa päässyt nousemaan yli sietorajojen. Päivä jatkuu leikkien, ulkoilun tai vastaavan toiminnan parissa ja samojen mahdollisten sudenkuoppien parissa kohti pikkumiehen toisia päiväunia. Tässä vaiheessa yleensä annamme poikien pelata hetken puhelimillaan, jotta mekin saisimme pienen hengähdystauon päivän aikana. Se yleensä ei onnistu, koska pelit ovat ärsyttäviä ja puhelimet huonoja eikä pelien kenttiä pääse läpi tai netti ei toimi. Toinen paha paikka on myös se, että toinen on löytänyt jonkin pelin mitä toisella ei ole ja se täytyy tietenkin heti ladata. Sehän olisi ihan hirveää jos toinen pelaisi jotain sellaista mitä ei edes itse halua pelata, mutta se on saatava koska toisellakin on se.



Pikkumiehen herättyä päiväuniltaan siirrytään päivälliselle ja sitten jälleen touhutaan jotain siihen asti kunnes lähdetään saunaan. Saunassa on aina klassiset sudenkuopat. Ainoat asiat mitä on kielletty on saunan lasioviin ja peileihin piirtely. Se tietysti täytyy joka kerta tehdä. Myös suihkuvuoroista täytyy aina kinastella, vaikka pesutiloissa on kaksi suihkua. Molempien tietysti täytyy myös saada oma vesiämpäri saunaan, vaikka sillä ei mitään siellä tee. Pikkumies tietysti vaatii myös koko ajan vahtimista, koska hän tahtoisi kulkea ympäri liukasta lattiaa itsenäisesti kävellen. Saunassa täytyy aina pelata jotain peliä tai muuten koko saunominen on ihan tylsää. Myös pikkuveljen huomiosta täytyy kilpailla ja jos toinen saa leikkiä pikkuveljen kanssa siitä tulee ihan mahdottoman paha mieli. 


Saunan jälkeen syödään iltapalaa ja se on myös monesti paha paikka. Monesti iltapalavalinnan suhteen käydään suurta pohdintaa ja se tuntuu elämää suuremmalta valinnalta. Söisikö iltapalaksi leipää, jugurttia, banaania, mikropizzaa vai tarvisikohan syödä niitä kaikkia? Tässä tarvitaan aina konsultointiapua. Toisella on suuri valinnan vaikeus ja toinen ei tahtoisi syödä mitään kun tietää, että karkkipäivän karkit odottavat kaapissa. Siinä tarvitaan myös neuvottelijaa, että saa miehen edes jotain syömään. Tässä ohessa yleensä aletaan laittamaan kuopusta yöunille ja se on myös hankala paikka. Isommat sällit odottavat ja intoa piukassa karkkipäivän karkkeja ja vanhempien kanssa yhteistä elokuvailtaa. Hiljaa kuitenkin tulisi olla, että pikkuveli saadaan unille. Tilanteen rauhoituttua siirrymme olohuoneeseen katsomaan elokuvaa ja syömään herkkuja. Herkkujen syönnin lomassa tietysti täytyy muistaa minuutin välein kysyä, että mitä elokuvassa tapahtuu, vaikka me kaikki katsoisimme kyseistä elokuvaa ensimmäistä kertaa. Olenkin monesti miettinyt, että tulisi toteuttaa sellainen sovellus joka toimisi lapsille elokuvakertojana koko elokuvan ajan ja selittäisi mitä elokuvassa tapahtuu. 



Tästä päästäänkin sitten siihen hankalimpaan osuuteen. Nimittäin isojen jätkien unille laittamiseen. Saattaa olla niin, että hammaspesu sujuu mukisematta, mutta yleensä vähintään toinen tässä vaiheessa jo laittaa hanttiin. Todellinen tahtojen taisto kuitenkin alkaa vasta sitten kun sokerilla pumpatut nuoret miehet siirtyvät sänkyihinsä. Iltahalit ja kaikki asiat mitkä tulevat mieleen juuri ennen nukkumaanmenoa tietysti ensin täytyy hoitaa. Kaverit kun ovat sängyssä niin sieltä yleensä kuuluu joko hihittämistä, toiselle äksyilyä tai yleistä riehumista. Siellä käydään muutama kerta illan aikana ja sitten toista alkaa ärsyttää toisen niistäminen, se että toisella on pehmoleluja enemmän tai sitten jompaa kumpaa pelottaa. Jossain vaiheessa jätkät kuitenkin nukahtavat. Sitten huokaistaan ja todetaan, että voitaisiin katsoa jotain omaa sarjaa tai ihan vain rauhoittua hetki sohvalla. Tässä vaiheessa yleensä kuopus havahtuu ja alkaa itkeä sängyssään. Sitten joku perkele vielä miettii, että miksi en käy missään tai miksi en enää pelaile kavereiden kanssa iltaisin. Ei sitä vain yksinkertaisesti jaksa. Tässä kun harrastaa kirjoittamista, lukemista ja tekee oman yrityksen parissa hommia perheen pyörittämisen lisäksi niin pelkästään aamulla herääminen on jo kova homma. Ihme että tuo kumppani edes jaksaa katsella minua enää, kun parisuhteen hoito on lähinnä sitä että antaa unisuukon ennen kuin kääntää kylkeä ja pieraisee.


-Iskä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämäni kamalin viikko

Pyörremyrsky nimeltä ADHD ja muut osaset osa 1

Pyörremyrsky ja muut osaset osa 2