Tasapuolisuus perhe-elämässä
*Huom. Tämänkertainen blogiteksti käsittelee nimenomaan perheitä, joissa on kaksi aikuista.*
”Millään muulla ei ole väliä kuin rakkaudella. Kaikki rullaa vain omalla painollaan. Ei meidän mitään tarvitse suunnitella, koska rakastetaan toisiamme. Kyllä minä hoidan kaiken, että sinä voit tavoitella unelmiasi.” Tällaisia kauniita asioita me ihmiset toisillemme valehtelemme kun aloitamme parisuhteen. Emmehän me tietysti tarkoituksella valehtele, me emme vain tiedä mitä sitten tapahtuu kun perheeseen syntyy jälkikasvua. Haluan nähdä sen kotivanhemman joka lapsen/lapsien ensimmäisen vuoden/ensimmäisten vuosien jälkeen sanoo: ”Ei sinun tarvitse kulta osallistua arjen pyörittämiseen, minä hoidan kaiken lapset, ruoan, kaupassa käymisen, kotityöt ja kalenterin suunnittelun. Tee sinä vain töitä ja tavoittele unelmiasi. Muista myös viettää vapaa-aikaa ystäviesi kanssa, ei kiirettä kotiin!”
Koska kyllähän me joilla niitä lapsia on jo hetken aikaa ollut, että ei se niin mene. Jokainen kotivanhempi kaipaa perheessä tukea siltä toiselta aikuiselta jos sellainen on. Yksinhuoltajat tietenkin sitten asia erikseen, kaikki kunnia heille ja sille valtavalle työmäärälle jonka he hoitavat yksin. Toivottavasti teidänkin tukiverkkonne on kunnossa ja riittävä jaksaminen taattu, että ette hukkaa itseänne vuosien kuluessa. Perheessä jossa on kaksi vanhempaa, molempien vanhempien osallistuminen arkeen on äärimmäisen tärkeää. Ei pelkästään sen vuoksi, että toinen väsyy ja kiristyy kuormituksesta, vaan myös lapsien vuoksi. Lapset seuraavat hyvin paljon sitä miten vanhemmat toimivat ja sisäistävät malleja siitä miten perhe toimii. Eikä sitä voi kiistää etteikö epätasapainoinen arki alkaisi jossain vaiheessa kuormittaa perhettä monellakin tasolla. Se saattaa myös kaduttaa sitä joka ei osallistu siihen arkeen hyvinkin paljon myöhemmässä vaiheessa elämää.
No miten se sellainen täydellinen tasapainoinen arki sitten luodaan, jossa kukaan ei koskaan ole vihainen ja kaikki sujuu kuin tanssi? Älkää minulta kysykö, minä olen vain epätäydellinen perheenisä, joka yrittää parhaansa. Olen tehnyt paljon virheitä sinä aikana jona olen kuulunut tähän perheeseen. Isoja ja pieniä, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan ja virheissä on sellainen jännä juttu, että jotkut ihmiset oppivat niistä. Toiset sitten taas eivät, eivätkä edes halua oppia. Se on sitten ihan toisen tekstin aihe se. Jostain syystä varsinkin miesten (saattaa tähän naissukupuolen edustajatkin syyllistyä, mutta itse en ole todistanut tätä tapahtuvan) todella idioottimainen ajatus on se, että kun se iso ja raavas alfauros ihan kuule käy palkkatyössä ja työ kotiin rahaa, niin hänen ei tarvitse kotitöitä tehdä tai paskavaippoja vaihtaa. Tai että he perustelevat omaa alkoholinkäyttöään sillä, että kun tekee niin rankkaa duunia ja elättää perhettä, niin kyllähän sitä viikonloppuisin saa ottaa nollauksen, että jaksaa. Olen itse kuullut tämänkaltaista ajatuksen juoksua useammankin mieshenkilön suusta. Joka kerta aivoihini kulkeutuu iso punainen ajatuskupla jossa lukee: ”Mitä vittua?”
Miten kukaan voi ajatella noin? Minkä etuoikeuden nämä ihmiset kuvittelevat omaavansa? Hieman kärjistetysti ja ei niin kaukaa todellisuudesta napattua esimerkkiä käyttäen: Siellä kotona on perheen toinen aikuinen joka on koko päivän hoitanut lasta/lapsia, tehnyt kotitöitä, tehnyt ruokaa ja organisoinut perheen elämää. Toinen tulee kotiin, moikkaa tyyppejä ja joko lähtee suihkun kautta johonkin omille menoilleen tai istahtaa ruokapöytään jonka jälkeen menee makaamaan sohvalle loppupäiväksi. Millä järjenjuoksulla tämä on kenenkään mielestä reilua? Tottakai varsinkin fyysisen työn tekijöille on sallittua levähtää hetki kotona työpäivän päätyttyä, mutta ei se sitä tarkoita etteikö vastuuta lapsista ja kodista tulisi silti ottaa. Kun se työssäkäyvä on koko työpäivän odottanut, että pääsee kotiin rentoutumaan, niin samalla se kotona oleva vanhempi on koko päivä odottanut, että se työssäkäyvä vanhempi tulee kotiin ja auttaa askareiden kanssa. Mahdollistaa ehkäpä suihkun tai vessassa käymisen ja antaa vaikka sen kotivanhemman levähtää hetkisen.
Olen itse ollut lähes koko aikuisikäni työelämässä joten en ole päässyt kokemaan sitä kotivanhempana olemista kokonaisvaltaisesti. Voin kuitenkin kertoa, että esimerkiksi kesälomien yhteydessä ja nyt kun meidän perheen toinen osapuoli on siirtynyt työelämään, niin kotona oleminen lasten kanssa ja kodin hoitaminen on rankempaa työtä kuin moni muu työ. Se on niin kokonaisvaltaista, eikä ole työkavereita joiden kanssa keskustella, vaan lapsia joita tulee hoitaa, viihdyttää, pitää turvassa, ruokkia ja vastata mihin tahansa tarpeeseen. Samalla tulisi pestä pyykkiä, tyhjätä tiskikonetta, laittaa ruokaa/erilaisia välipaloja, iltapaloja, aamupaloja ja mitä tahansa syötävää lapset nyt keksivätkään vaatia/tarvitsevat. Olen itse alanvaihtaja. Kouluttauduin uudelle alalle ja työskentelen nykyään ICT-alalla. Kouluttaudun itseasiassa tälläkin hetkellä, mutta vain korkeammalle samalla alalla. Työssäni istun 90% työajasta tietokoneen edessä erilaisten tehtävien parissa. Ennen tein töitä maanrakennus- ja rakennusalalla, logistiikassa ja erilaisissa tuotantotehtävissä. En ole vielä elämäni aikana tehnyt työtä jonka työpäivä olisi yhtä pitkä tai raskas kuin kotivanhemman normaali arkipäivä. Ihmisten jotka ajattelevat edellä mainituilla tavoilla tulisi vaihtaa paikkoja tuon kotivanhemman kanssa edes vaikka viikoksi, mieluiten kuukaudeksi niin he ymmärtäisivät ehkä vähän paremmin kumppaniaan.
Ääriesimerkeistä kun mennään ulkopuolelle, niin tasapuolisuus on toki paljon muutakin. Paljon sellaista mitä ei välttämättä varsinkaan se töissäkäyvä vanhempi ymmärrä edes ajatella, vaikka tahtoisi osallistua kotitöihin ja lasten hoitamiseen. Otetaanpa esimerkkejä: Kuka hoitaa lasten kuskaamisen päiväkotiin/kouluun? Tiedätkö milloin lapsellasi on vanhempainilta? Tiedätkö milloin lapsellasi on koulussa urheilukilpailut? Tiedätkö milloin pitää pakata mukaan jotain normaalista poikkeavaa lapsen koulureppuun? Oletko tietoinen siitä milloin seuraava neuvola tai hammaslääkäri on? Kuka vie lapsen neuvolaan, lääkäriin, harrastuksiin tai hammaslääkäriin? Tiedätkö minkä kokoisia vaatteita/kenkiä lapsesi käyttää? Kuka pitää huolen siitä, että vaatekaapissa on oikean kokoisia vaatteita? Kuka pitää huolen perheen yhteisistä menoista? Kuka suunnittelee arjen ja viikonloppujen ohjelman?
Töissäkäyvät vanhemmat. Arvostakaa sitä kaikkea työtä mitä kotivanhempi tekee. Jakakaa taakkaa edes pienellä osalla ja ottakaa vastuuta myös kotona. Tottakai taloudellinen pärjääminen on tärkeää, mutta jos toinen kuormittuu liikaa ei sillä rahalla ole merkitystä. Kaikkein tärkeintä on ottaa vastuu lapsista ja jakaa sitä taakkaa toisen vanhemman kanssa, mutta todella tärkeää on myös osallistua kodin asioiden hoitamiseen ja perheen yhteisten asioiden suunnitteluun ja lapsen asioista perillä olemiseen. Joskus on otettava aikaa myös itselle, mutta on myös muistettava se, että jos perheessä on kaksi vanhempaa on asioiden oltava tasapainossa. Se on selvää, että työssäkäyvä vanhempi ei mitenkään pysty tekemään yhtä paljon kotona/lasten asioiden eteen kuin kotivanhempi, mutta välittämisen osoittaminen ja taakan jakaminen ovat kullanarvoisia asioita arjessa jaksamiselle ihan koko perheelle. Pidetään se mielessä.
PS. Blogin oheistuotteeksi on nyt Instagramin lisäksi tulossa ainakin Podcast, mahdollisesti myös iltasatuja lapsille ääneen luettuna. Yritin jo ensimmäisen jakson äänitystä autossa ajaessani esikoiseni kuskausreissulta kotiin, mutta kohina oli niin valtava, että ensimmäinen jakso tullaan äänittämään ”kotistudiolla” lähiaikoina. Ilmoitan asiasta tarkemmin kun sen aika on, mutta voitte olla jo varpaillanne sillä kaksjakolmeiskä on ottamassa myös Spotifyn ja mahdollisesti muitakin alustoja haltuunsa. Instahan jo löytyy joten jos et vielä seuraa, niin laita seurantaan! Siellä olen erityisesti tarinat-osiossa aktiivinen.
-Iskä
Kommentit
Lähetä kommentti