Tekstit

Työtön sossupummi

Kuva
Aikaisempi teksti avasi asumistilannetta. Avataan sitten hieman elämäntilannetta muutenkin. Eli elokuusta asti olen ollut työtön. Tai oli siinä lyhyt pesti työsuhteen purun jälkeen, mutta siitä ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Puhutaan siis työttömyydestä. Siitä minkälaista arkeni työttömänä on ja miltä se tuntuu. Olen hyvin pitkälti koko elämäni tehnyt töitä. Lopetin nuorena ensimmäiset opintoni kesken isäni kuoltua ja elelin vajaat kaksi vuotta elämää jossa en oikeastaan tiennyt mitä minun tulisi tehdä. Hyvin pian kuitenkin aloitin työt ja teinkin hyvin monenlaisia töitä ennen Tampereelle muuttoani. Täällä tein vuoden maanrakennushommia, vuoden tuotantotyöntekijän hommia, 2 vuotta varastotyöntekijän hommia ja tutkintojen myötä työskentelin 2 vuotta elektroniikan maahantuontitukun takuuosastolla. Työeläkeotteen mukaan minulla on 11 vuoden työhistoria ja lyhyitä pestejä myös ennen sitä. Tämä ei ole mitään ”flexaamista”, tämä vain taustatietona siihen että työttömyys ei ole m...

Kaksi kotia

Kuva
  Kaksi kotia Elämässä tilanteet muuttuvat ja nykyinen elämäntilanteeni onkin huomattavasti erilaisempi kuin se oli vielä vuosi sitten. Aloitetaan tilanteen avaaminen tekstillä kahdesta kodista. Kuten arvata saattaa tilanne on tällä hetkellä se, että perheellämme on kaksi kotia. Olemme vieläkin kaksi ja kolme, mutta asumme kahdessa eri osoitteessa. Krista asuu aiemmin yhteisessä kerrostaloneliössämme ja minä asun kerrostalokaksiossa kilometrin päässä aikaisemmasta asunnostamme. Tämä 50neliön tilaihme on toimittanut minun ja Noelin pääasiallisen kodin virkaa heinäkuun puolen välin tietämiltä. Olemme siis asumuserossa Kristan kanssa. Pääasiallisella kodilla tarkoitan sitä, että viimeisen 5kk aikana olemme Noelin kanssa nukkuneet eniten öitä täällä.    Valtavaan kartanoon myös valtava kuusi   Olemme kuitenkin olleet todella paljon myös vanhassa kodissamme yötä. Jos pitäisi veikata niin sanoisin, että tähän asti olemme olleet noin 30% vanhassa kodissamme...

Viimeisen kuninkaan menettäminen

Kuva
Olen tässä blogissa kirjoittanutkin jo isäni kuolemasta. Siitä kuinka löysin hänet kuolleena, kaipuusta ja siitä kuinka asian kanssa olen päässyt eteenpäin. Tuon tekstin pääset lukemaan klikkamalla tätä . Isän kuolema oli kova paikka monestakin syystä, mutta yksi niistä syistä on se etten ole kovin läheinen sukuni kanssa ja suvussani on ollut hyvin harvoja miespuolisia henkilöitä joita olen voinut pitää itselleni miehen mallina tai miehiä joita olen arvostanut sataprosenttisesti. Isäni oli toinen niistä ja hänet menetin jo 3.10.2011. Tänä vuonna menetin sen toisenkin. 11.6.2024 isoisäni jota me kutsuimme papuskiksi nukkui pois keskuudestamme. Hän oli kärsinyt jo vuosikaudet sydänongelmista ja saanut useita sydänkohtauksia, sekä ollut lukemattomia kertoja sairaalahoidossa sydämensä vuoksi ennen kuolemaansa.   Yllä oleva kuva on mökiltämme, joka on nimetty papuskin mukaan Kallen Lammeksi. Muistan jo lapsuudestani/nuoruudestani puheita siitä kuinka papuski oli saanut sydänkohtauk...

Jaksaminen, romahtaminen ja nousu

Kuva
Tämä pitkä blogiteksti käsittelee henkilökohtaista matkaani ja kokemustani uupumuksen ja masennuksen kanssa. Mikäli aiheet ahdistavat sinua tai et muuten vain halua lukea niistä voit suosiolla jättää tekstin lukematta ja lukea jotain itsellesi sopivampaa. Teksti on pitkä, mutta se on tapani kirjoittaa enkä todennäköisesti pääse siitä koskaan eroon. Lukijani tietävät sen jo, mutta jos olet uusi ja pelästyit tätä tekstiseinää, niin lähes jokainen julkaisuni näyttää tältä. Tähän kyseiseen julkaisuun oli hyvin vaikea päättää minkälaisia kuvia sitä valitsisi, mutta päädyin siihen että katselin itseäni viimeisen vuoden ajalta ja viimeisimmät nyt ihan lähiajoilta. Ei kaunista katseltavaa, mutta realistista eikä siloteltua. Veikkaan että en ole ainoa mies joka on ajatellut, että omasta jaksamisesta ei kuulu puhua toiselle. Ajatuskin omasta mielenterveydestä puhumisesta jollekin toiselle puistattaa. Eihän sitä ennenkään ole tarvinnut toisille omista asioista puhua ja ne on akkojen hömpötyks...

Tasapuolisuus perhe-elämässä

Kuva
 *Huom. Tämänkertainen blogiteksti käsittelee nimenomaan perheitä, joissa on kaksi aikuista.* ”Millään muulla ei ole väliä kuin rakkaudella. Kaikki rullaa vain omalla painollaan. Ei meidän mitään tarvitse suunnitella, koska rakastetaan toisiamme. Kyllä minä hoidan kaiken, että sinä voit tavoitella unelmiasi.” Tällaisia kauniita asioita me ihmiset toisillemme valehtelemme kun aloitamme parisuhteen. Emmehän me tietysti tarkoituksella valehtele, me emme vain tiedä mitä sitten tapahtuu kun perheeseen syntyy jälkikasvua. Haluan nähdä sen kotivanhemman joka lapsen/lapsien ensimmäisen vuoden/ensimmäisten vuosien jälkeen sanoo: ”Ei sinun tarvitse kulta osallistua arjen pyörittämiseen, minä hoidan kaiken lapset, ruoan, kaupassa käymisen, kotityöt ja kalenterin suunnittelun. Tee sinä vain töitä ja tavoittele unelmiasi. Muista myös viettää vapaa-aikaa ystäviesi kanssa, ei kiirettä kotiin!” Koska kyllähän me joilla niitä lapsia on jo hetken aikaa ollut, että ei se niin mene. Jokainen koti...

Mikä isyydessä tuli yllätyksenä?

Kuva
Sosiaalisessa mediassa on pyörinyt paljon juttuja siitä kuinka vanhemmat kertovat asioita joihin eivät olleet valmistautuneet vanhemmiksi tullessaan. Minun on pakko sanoa, että en ollut ihan hirveän valmistautunut mihinkään. Olen ylpeä isä ja vahvasti läsnä kaikkien lasteni elämässä, mutta en minä erityisesti opiskellut isäksi tulemista. Sen kyllä päätin alusta asti, että en aio olla se isä joka kännää kaikki viikonloput ja arkisin välttelee lapsiaan töissä. Olen aina halunnut olla läsnä kaikessa missä vain pystyn olemaan ja minä ihan oikeasti nautin lasteni kanssa ajan viettämisestä. Oli kuitenkin asioita jotka ihan oikeasti yllättivät minut ja joihin en usko, että olisi edes pystynyt valmistautumaan. Kakka ja vaipat Sitä pitää kakkaamista hyvin arkisena asiana eikä sitä ihan hirveästi tullut omassa arjessa ajateltua ennen lapsia. Sitä kävi kakalla muutaman kerran päivässä ja sillä sipuli. Mitä sitä sen enempää paskomista miettimään. Lapset kun tuli kuvioihin niin tämä ajatu...