KaksJaKolme

Viimeisimmästä blogitekstistä on kahdeksan kuukautta! Mitä ihmettä? Miten aika on voinut mennä näin nopeasti? Ajatuksissani oli vielä, että kun elämässäni oli niin hidastunut ajanjakso, että nyt ihan tosissani keskityn tämän blogin henkiin herättelyyn, mutta niin vain elämä taas tapahtui ja blogi sitten jäi. Onhan tämä blogin kirjoittaminen koko ajan ollut hieman kuten toisiinsa takertuneiden on/off-suhde, mutta mitäs sillä on väliä? Jokainen toteuttaa itseään juuri kuten tahtoo ja aina te lukijat olette takaisin löytäneet! Motiivit blogin kirjoittamiselle eivät kuitenkaan koskaan ole olleet taloudelliset tai suuren maineen kerryttäminen joten luulen, että säännöllisen epäsäännöllinen julkaisutahti ei haittaa ketään tai mitään. Minulla tuskin on valtavia fanilaumoja odottamassa kuumeisesti uuden tekstin ponnahtamista julkiseksi. Vaikkakin järkytyin hieman kun katselin bloggerin hallintapaneelin tilastoja! Tällä aivan susipaskalla ja epäaktiivisella blogilla on jo karvan vajaa 30 000 nä...

Aikaisempi teksti avasi asumistilannetta. Avataan sitten hieman elämäntilannetta muutenkin. Eli elokuusta asti olen ollut työtön. Tai oli siinä lyhyt pesti työsuhteen purun jälkeen, mutta siitä ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Puhutaan siis työttömyydestä. Siitä minkälaista arkeni työttömänä on ja miltä se tuntuu. Olen hyvin pitkälti koko elämäni tehnyt töitä. Lopetin nuorena ensimmäiset opintoni kesken isäni kuoltua ja elelin vajaat kaksi vuotta elämää jossa en oikeastaan tiennyt mitä minun tulisi tehdä. Hyvin pian kuitenkin aloitin työt ja teinkin hyvin monenlaisia töitä ennen Tampereelle muuttoani. Täällä tein vuoden maanrakennushommia, vuoden tuotantotyöntekijän hommia, 2 vuotta varastotyöntekijän hommia ja tutkintojen myötä työskentelin 2 vuotta elektroniikan maahantuontitukun takuuosastolla. Työeläkeotteen mukaan minulla on 11 vuoden työhistoria ja lyhyitä pestejä myös ennen sitä. Tämä ei ole mitään ”flexaamista”, tämä vain taustatietona siihen että työttömyys ei ole m...

  Kaksi kotia Elämässä tilanteet muuttuvat ja nykyinen elämäntilanteeni onkin huomattavasti erilaisempi kuin se oli vielä vuosi sitten. Aloitetaan tilanteen avaaminen tekstillä kahdesta kodista. Kuten arvata saattaa tilanne on tällä hetkellä se, että perheellämme on kaksi kotia. Olemme vieläkin kaksi ja kolme, mutta asumme kahdessa eri osoitteessa. Krista asuu aiemmin yhteisessä kerrostaloneliössämme ja minä asun kerrostalokaksiossa kilometrin päässä aikaisemmasta asunnostamme. Tämä 50neliön tilaihme on toimittanut minun ja Noelin pääasiallisen kodin virkaa heinäkuun puolen välin tietämiltä. Olemme siis asumuserossa Kristan kanssa. Pääasiallisella kodilla tarkoitan sitä, että viimeisen 5kk aikana olemme Noelin kanssa nukkuneet eniten öitä täällä.    Valtavaan kartanoon myös valtava kuusi   Olemme kuitenkin olleet todella paljon myös vanhassa kodissamme yötä. Jos pitäisi veikata niin sanoisin, että tähän asti olemme olleet noin 30% vanhassa kodissamme...

Olen tässä blogissa kirjoittanutkin jo isäni kuolemasta. Siitä kuinka löysin hänet kuolleena, kaipuusta ja siitä kuinka asian kanssa olen päässyt eteenpäin. Tuon tekstin pääset lukemaan klikkamalla tätä . Isän kuolema oli kova paikka monestakin syystä, mutta yksi niistä syistä on se etten ole kovin läheinen sukuni kanssa ja suvussani on ollut hyvin harvoja miespuolisia henkilöitä joita olen voinut pitää itselleni miehen mallina tai miehiä joita olen arvostanut sataprosenttisesti. Isäni oli toinen niistä ja hänet menetin jo 3.10.2011. Tänä vuonna menetin sen toisenkin. 11.6.2024 isoisäni jota me kutsuimme papuskiksi nukkui pois keskuudestamme. Hän oli kärsinyt jo vuosikaudet sydänongelmista ja saanut useita sydänkohtauksia, sekä ollut lukemattomia kertoja sairaalahoidossa sydämensä vuoksi ennen kuolemaansa.   Yllä oleva kuva on mökiltämme, joka on nimetty papuskin mukaan Kallen Lammeksi. Muistan jo lapsuudestani/nuoruudestani puheita siitä kuinka papuski oli saanut sydänkohtauk...

Tämä pitkä blogiteksti käsittelee henkilökohtaista matkaani ja kokemustani uupumuksen ja masennuksen kanssa. Mikäli aiheet ahdistavat sinua tai et muuten vain halua lukea niistä voit suosiolla jättää tekstin lukematta ja lukea jotain itsellesi sopivampaa. Teksti on pitkä, mutta se on tapani kirjoittaa enkä todennäköisesti pääse siitä koskaan eroon. Lukijani tietävät sen jo, mutta jos olet uusi ja pelästyit tätä tekstiseinää, niin lähes jokainen julkaisuni näyttää tältä. Tähän kyseiseen julkaisuun oli hyvin vaikea päättää minkälaisia kuvia sitä valitsisi, mutta päädyin siihen että katselin itseäni viimeisen vuoden ajalta ja viimeisimmät nyt ihan lähiajoilta. Ei kaunista katseltavaa, mutta realistista eikä siloteltua. Veikkaan että en ole ainoa mies joka on ajatellut, että omasta jaksamisesta ei kuulu puhua toiselle. Ajatuskin omasta mielenterveydestä puhumisesta jollekin toiselle puistattaa. Eihän sitä ennenkään ole tarvinnut toisille omista asioista puhua ja ne on akkojen hömpötyks...